Ruokaa syreenipuun siimeksessä

Moni hyötykasvi ja koristeellinenjalosyreeni ja perennoja_ER 400x562 perenna tai pikkupensas viihtyy rungollisen syreenipuun alla. Latvuksen varjossa auringon pahin polte hellittää. Istuta lähimmäksi syreenin runkoa eniten varjoa sietävät matalahkot kasvit, kuten lehtoakileija ja kuunlilja, joka tuo ryhmään komeita lehtimuotoja. Myös raparperin lehdistö on komea. Mustaherukka sijoitetaan ryhmässä hieman edemmäksi syreenistä, jotta sille jää tilaa kasvaa korkeutta ja leveyttä. Etualan mansikka toimii maanpeittäjänä. Se voi olla pienimarjaista kuukausimansikkaa tai yhtä hyvin isomarjaista ’Ria’-puutarhamansikkaa – molemmat tuottavat satoa pitkin kesää. ’Rian’ kovapintainen marja kestää hyvin syksyn sateita. Ruohosipuli kukkineen on kaunis ravinto- ja reunuskasvi, jota kasvatetaan myös parvekeruukuissa ja ikkunalaudalla.

 

 

Istutussuunnitelma 6–7 m2:n alalle

viheridea-3_numerot

 

 

Nro Taimia Tiheys
1. Syreeni, rungollinen 1 kpl 1 kpl/m2
2. Mustaherukka 1 kpl 1 kpl/m2
3. Puutarhamansikka 4 kpl 4 kpl/m2
4. Lehtoakileija 5 kpl 8 kpl/m2
5. Kuunlilja, esim. ’Francee’ 5 kpl 5 kpl/m2
6. Raparperi 1 kpl 1 kpl/m2
7. Ruohosipuli 5 kpl 10 kpl/m2
Marjapensaat
1.Syreeni (Syringa) voi olla mitä tahansa isokokoista lajia. Vaikkapa likusterisyreeni, joka kukkii muita myöhemmin heinäkuun alussa. Kermanvalkoiset, tuoksuvat kukat. 3–6 m. Vyöhykkeet I–V. 2.Mustaherukka (Ribes nigrum), marjat kypsyvät heinä–elokuussa. Korkeus noin 130 cm. Esim ’Öjebyn’ vyöhykkeet I–VI. 3. Mansikka (Fragaria).
4.Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) kukkii runsaasti kesä–heinäkuussa sinisin, valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin. Korkeus noin 60 cm. 5.Kuunlilja (Hosta) tarjoaa ehtymättömästi valinnanvaraa: kääpiömäisistä yli metrisiin jätteihin, vihreistä sinisiin ja keltaisiin; valkoisilla tai keltaisilla raidoilla tai läikillä. 6.Raparperi (Rheum x cultorum) on upea lehtikasvi, josta voi kerätä lehtiruoteja pitkin kesää. Poista kukinnot, jos haluat meheviä ruoteja. Lehdistö noin 100 cm.
7.Ruohosipuli (Allium schoenoprasum) kukkii runsaimmin kesäkuussa. Ruohomaiset lehdet pysyvät kauemmin vihreinä, kun leikkaat lakastuneet kukat. 20–30 cm.

Ruusut ja perennat on klassikko!

Aina suosittu runsaasti kukkivaruusu_perennaryhmä_1230_ER 400x266 ja tuoksuva kasviryhmä syntyy ruusupensaista ja perennoista. Tässä ryhmässä on kestäviä perennoja, joita kasvatettiin suomalaisilla pihoilla jo isoäitiemme nuoruudessa. Ne ovat parhaimmillaan aurinkoisella, runsasmultaisella paikalla. Kanadalaiset ruusut ’Champlain’, ’Morden Fireglow’ ja ’Morden Centennial’ ovat matalia lajikkeita, jotka kestävät talvikylmyyttä huomattavasti paremmin kuin tyypilliset keskieurooppalaiset ryhmäruusut. Ne kukkivat jopa juhannuksen tienoilta syksyyn. Keväällä kukkivia sipulikasveja mahtuu aina kukkapenkkiin. Istuta esimerkiksi alkukesällä kukkiva ukkolaukka taimien väleihin, jolloin ukkolaukan kukinnan jälkeen lakastuvat lehdet jäävät piiloon.

Istutussuunnitelma noin 6 m2:n alalle

 

Nro Taimia Tiheys
1. Isopäivänkakkara 10 kpl 10 kpl/m2
2. Ruusu ’Champlain’ tai ’Morden Fireglow’ 1 kpl 2–3 kpl/m2
3. Kiinanpioni ’Bowl of Beauty’ tms. 1 kpl 3 kpl/m2
4. Peurankello 5 kpl 8 kpl/m2
5. Jaloritarinkannus 1 kpl 3–4 kpl/m2
6. Ruusu ’Morden Centennial’ 1 kpl 2–3 kpl/m2
7. Jättipoimulehti 6 kpl 6 kpl/m2
8. Ukkolaukka 10 kpl 25 kpl/m2
ruusu Champlain_ JuusoAnttila 220x160 OLYMPUS DIGITAL CAMERA
1.Isopäivänkakkara (Leucanthemum x superbum) on usein puolikerrannainen tai kerrannaiskukkainen riippuen lajikkeesta. Kukkii kauan kesä–elokuussa eikä leviä yhtä villisti kuin niityillä kasvava laji. Korkeus 50–100 cm. 2.Ruusu ’Champlain’ (Rosa) kukkii erittäin runsaasti juhannuksesta myöhään syksyyn. Tertussa jopa 30 voimakkaan tummanpunaista, kevyesti tuoksuvaa kukkaa. Noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV (V). 3.Kiinanpioni (Paeonia lactiflora) kukkii lajikkeesta riippuen kesä–heinäkuussa. Tuoksuvien suurten kukkien kerrannaisuus vaihtelee ja värikirjo ulottuu valkoisesta tummanpunaviolettiin. Noin 100 cm.
peurankello_ER 220x160 ritarinkannus Magic Blue_ER 220x160 ruusu Morden Centennial_Kauppila 220x160
4.Peurankello (Campanula glomerata) kukkii kesä–elokuussa. Viihtyy ja leviää hyvin myös niityllä. 40–80 cm 5.Jaloritarinkannus (Delphinium x cultorum) on yleensä korkea perenna, mutta saatavana on myös matalampia lajikkeita. Kukinta heinäkuussa. Lehdistö noin 100 cm, kukinnot 150–200 cm. 6.Ruusu ’Morden Centennial’ (Rosa), voimakkaan ruusunpunainen, runsas kukinta kesäkuusta syyskuuhun. Kevyesti tuoksuva. Korkeus noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV (V).
7.Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) sopii erinomaisesti reunakasviksi. Rikinkeltaiset kukinnot kesä-elokuussa muodostavat täydellisen parin sekä kylmille että lämpimille väreille. 30 cm 8.Ukkolaukka (Allium hollandicum) kukkii jo kesäkuun alussa. Pallokukat kohoavat 70–100 cm:n korkeuteen. Istuta sipulit syksyllä noin 15 cm syvään.

 

Rhodot ja havut vihertävät aina

Viileään puolivarjoon, hikevään ja OLYMPUS DIGITAL CAMERAlievästi happamaan maahan sopiva kasviryhmä koostuu upeasti kukkivista alppiruusuista ja havukasveista, jotka vihertävät vuoden ympäri. Taustalla kasvava rungollinen jalosyreeni ja tuijat tuovat ryhmään korkeutta. Jalosyreeni tulee sijoittaa niin, että sen latvus saa valoa ja sille saa antaa kalkkia. Pensaiden ja kuunliljojen alla ja edustalla maata peittää mattomainen rönsyansikka, jonka lehdet yleensä pysyvät vihreinä talven yli.

 

Istutussuunnitelma 8–10 m2:n alalle

viheridea-1_numerot

 

Nro Taimia Tiheys
1. Jalosyreeni ’Charles Joly’ 1 kpl 1 kpl/m2
2. Revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’ 2 kpl 4 kpl/m2
3. Alppiruusu ’Royal Amaranth’ 1 kpl 2 kpl/m2
4. Alppiruusu ’Royal Lilac’ 1 kpl 2 kpl/m2
5. Kartio- tai pilarituija 2 kpl 1 kpl/m2
6. Marjakuusi 1 kpl 1 kpl/m2
7. Kääpiövuorimänty 1 kpl 4 kpl/m2
8. Sinikuunlilja 5 kpl 3–5 kpl/m2
9. Rönsyansikka 16 kpl 8 kpl/m2
1 charles joly 220x160 2 atsalea northern hi-lights ER 220x160 Basic RGB
1.Jalosyreeni ’Charles Joly’ (Syringa Vulgaris-Ryhmä), kerrannaiset kukat ovat sisäpuolelta roosat ja ulkoa purppuranpunaiset. Kukinta kesäkuussa. Korkeus 3–4 m. Vyöhykkeet I–III. 2.Revontuliatsalea ’Northern Hi-Lights’ (Rhododendron Lights-Ryhmä) puhkeaa kukkaan kesäkuun alussa. Tuoksuvat kelta-valkoiset kukat. Noin 100 cm. Vyöhykkeet I–III (IV). 3.Alppiruusu ’Royal Amaranth’ (Rhododendron) kukkii kesäkuussa. Royal-alppiruusut ovat perineet talvenkestävyytensä suomalaisilta lajikkeilta ja näyttävyytensä keskieurooppalaisilta serkuiltaan. Hidaskasvuinen, korkeus noin 1 m. Vyöhykkeet I–III (IV).
4 Royal Lilac 220x160 Kartiotuija OLYMPUS DIGITAL CAMERA
4.Alppiruusu ’Royal Lilac’ (Rhododendron) kukkii kesäkuussa. Tiivis kasvutapa. 1,5–2 m. Vyöhykkeet I–III (IV). 5.Kartio- tai pilarituija (Thuja occidentalis) on tiheä ja kapealatvainen pihan peruskasvi. Korkeus noin 3-6 m, esim. ’Holmstrup’ menestyy vyöhykkeillä I–IV. 6.Marjakuusi (Taxus) on todellinen varjopaikan tummanvhreä havu. Leveitä, pilarimaisia ja pallomaisia sekä matalia ja korkeita lajikkeita. Japaninmarjakuusi menestyy vyöhykkeillä I–IV (V).
7 vuorimänty_ER 220x160 OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
7.Kääpiövuorimänty (Pinus mugo) pysyy pienenä leikkaamattakin. Se suosii valoista paikkaa. 0,5–1 m. Vyöhykkeet I–VI. 8.Sinikuunlilja (Hosta sieboldiana) suosii puolivarjoa, mutta pärjää paksussa mullassa auringossakin. Liilat tai valkoiset kukat heinä–elokuussa. Lehdistön korkeus noin 70 cm. 9.Rönsyansikka (Waldsteinia ternata) on jokapaikan peittoperenna. Keltaiset kukat touko–kesäkuussa. Korkeus 10–20 cm.

 

Kärhöt – puutarhan viehkot kaunottaret

Kärhöjä eli Clematis-köynnöksiä voi istuttaa lähes minne tahansa, kunhan unohdat karuimmat ja varjoisimmat kolkat. Kärhöt ovat myös helppoja hoitaa, kun ne saavat kasvupaikallaan hieman varjoa ja paljon multaa. Leikkauskin onnistuu ensikertalaiselta.

Clematis_Rouge Cardinal_6719

’Rouge Cardinal’

Huippukukintaa haluava istuttaa kärhönsä lämpimälle itä- tai länsiseinustalle tai tilavaan parvekeruukkuun. Istuta taimien eteen matalia pensaita tai kukkivia perennoja, niin juuristo pysyy viileänä, kärhö saa riittävästi vettä helteelläkin ja jaksaa kukkia kauan.

Ihanteellinen kasvualusta on runsasmultainen, kalkittu ja vettä pidättävä mutta huokoinen, sillä yksikään kärhö ei pidä seisovasta vedestä. Herkästi kuivuvalle seinustalle istutettaessa multakerroksen tulee olla 60 senttiä syvä, jotta vaativinkin loistokärhö saa kylliksi vettä ja ravinteita. Avomaalla kärhöille riittää 40 sentin kasvualusta.

Istutusleikkaus vahvistaa

Kärhöt myydään yleensä hyvin juurtuneita astiataimina, joten niitä ei ole pakko leikata istutettaessa. Leikkaus tekee kuitenkin kärhön juuristosta vahvemman, kun se ei käytä

kaikkia voimiaan kukkimiseen ensimmäisenä kesänä. Voit lyhentää versot 30 sentin korkeudelta maan pinnasta tai 2–3 silmuparin yläpuolelta.

Helpot hoitoleikkaukset

'Pamela Jackman'

’Pamela Jackman’

Istutusta seuraavina kesinä kärhöt kasvattavat runsaasti lehdistöä ja kukkia kehittyy vuosi vuodelta enemmän. Suojaa kylmänarat suurikukkaiset loistokärhöt syksyisin, jotta niiden kukkasilmut selviävät pakkasista. Yleensä osa versoista paleltuu suojasta huolimatta ja kestävienkin kärhöjen kasvusto vanhenee. Kärhöt jaetaan leikkaustavan mukaan kolmeen ryhmään.

Ryhmän 1 kärhöä ei tarvitse leikata vuosittain.

Voit nuorentaa vanhan kasvuston leikkaamalla versot alas kukinnan jälkeen. Ryhmään kuuluvat pienikukkaiset, kevätkesällä kukkivat lajit, kuten alppi-, kruunu-, korean- ja siperiankärhö sekä tarha-alppikärhöt.

Ryhmän 2 kärhö leikataan keväällä terveen, pullean silmun yläpuolelta 50–100 sentin korkeudelta.

Ryhmään luetaan aikaisin kesällä, talvehtineilla kukkasilmuilla kukkivat isokukkaiset loistokärhöt, kuten ’Madame Le Coultre’, ’Marie Boisselot’, ’Multiblue’, ’Nelly Moser’, ’The President’, ’Valge Daam’. Jos versot ovat paleltuneet, voit leikata ne elävään osaan saakka tai maata myöten. Menetät vain aikaisimman kukinnan siltä vuodelta.

Ryhmän 3 kärhö leikataan keväällä 0–20 sentin korkeudelta.

Näillä kukat puhkeavat keski–loppukesällä samana kesänä kehittyviin versoihin. Ryhmään kuuluvat pienikukkaiset kello- ja tiukukärhöt, lyhtykärhöt, mantsuriankärhö ja lumikärhö. Viinikärhöt ja myöhäiset isokukkaiset loistokärhöt, kuten ’Blue Angel’, ’Comtesse de Bouchaud’, ’Hagley Hybrid’, ’Jackmanii’, ’Kardynal Wyszynski’, ’Ville de Lyon’.

Teksti: Ella Räty / 2015

Aromikkaat isomarjaiset Kotipuutarhan vadelmat

Vadelma maistuu makeimmalta vastapoimittuna. Kun poimit vatut kotipihalta, marjat pysyvät ehjinä ja tuoreina. Istuta jalostettuja puutarhavadelmia. Niiden marjat ovat selvästi kookkaampia ja sato runsaampi kuin luonnonvaraisilla vatuilla.

Mehukkaita, auringon kypsyttämiä vadelmia voit poimia jo heinäkuussa. Satokausi on pitkä, sillä saat tuoreita syöntimarjoja omasta puutarhasta pitkälle elokuuhun. Nelihenkiselle perheelle riittää yleensä 10 taimea eli viiden metrin pituinen vadelmarivi, josta saa kesässä satoa 10–20 litraa. Sato on runsaimmillaan noin kolmen vuoden kuluttua istutuksesta, mutta vadelma tuottaa marjoja jopa 10–15 vuotta.

Istuta vain terveitä taimia

Älä ota juurivesoja vanhasta kasvustosta, vaan hanki terveitä ja puhtaita tarkastettuja taimia. Kun perustat vadelmikon, poista lisäksi lähistöltä kasvintuhoojien valtaamat villivatut.

Vadelma marjoo monenlaisilla paikoilla, mutta sadosta tulee paras mahdollinen, kun kasvupaikka on tuulensuojainen ja aurinkoinen. Kalkitse tarvittaessa, sillä vattu suosii kevyttä kivennäismaata, jonka pH on 5,5–6,5. Kohopenkki parantaa lämpö- ja vesioloja. Tee penkistä 10–20 senttiä korkea ja metrin leveä. Istuta taimet 50–60 sentin välein. Voit kattaa penkin halutessasi esim. mustalla muovilla tai mansikkakankaalla.

Kun kasvualusta on istutettaessa rikkakasvitonta, peruslannoitettua ja -kalkittua, vadelma pärjää tulevina vuosina melko niukalla lannoituksella. Levitä tarvittaessa kloorittomia moniravinteisia lannoitteita.

Tue korkeat versot

Matalia, pensastavia lajikkeita kuten ’Maurin Makea’ ei välttämättä tarvitse tukea. Yleensä vadelmat kuitenkin pitää tukea, sillä pitkät versot saattavat kaatua ja murtua tuulessa tai lumen painosta. Tavanomaisessa pystytuennassa versot kasvavat kahden langan välissä, jotka on kiinnitetty tukitolppiin.

Ammattiviljelijöiden suosimassa V-tuennassa marjovat ja kasvuversot erotetaan toisistaan, jolloin marjat on erityisen helppo poimia. Keväisin satoa tuottavat versot taivutetaan vinoon sivuille ja sidotaan tukilankoihin. Kasvuversot saavat kasvaa vapaasti rivin keskellä.

Leikkaamalla satoisa kasvusto

Leikattu vadelmikko pysyy satoisana, terveenä ja helposti poimittavana. Leikkaa versot mieluiten varhain keväällä ennen kasvun alkamista.

Vadelman versot ovat kaksivuotisia. Ensimmäisenä vuonna ne kasvavat pituutta ja vasta toisena kesänä ne haaroittuvat, kukkivat ja marjovat. Sitten ne kuolevat. Poista seuraavana keväänä satonsa antaneet, kuolleet versot sekä vioittuneet ja rivin ulkopuolelle karanneet versot maata myöten. Pidä vadelmarivi 40–50 sentin levyisenä, ja jätä uusia satoa tuottavia versoja enintään 20 rivimetriä kohti. Voit lyhentää turhan korkeita versoja, jotta yletyt noukkimaan vaivatta ylimmätkin marjat.

Vinkki: Kastele vadelmaa kuivina kesinä erityisesti raakileiden kehittyessä. Johda kasteluvesi maahan juuristolle, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja kuivana. Torjut näin härmän ja harmaahomeen.

Teksti: Ella Räty / 2015, Kuvat: Ella Räty, fotolia.com

Ruusut-suurten tunteiden tulkit

Ei puutarhaa ilman ruusua, kukkien kuningatarta. Ruusuilla on erityissija ihmisten sydämissä; niiden avulla tuppisuukin ilmaisee hellät tunteensa mielitietylleen. Meillä Suomessa rakkaimpia ruusuja ovat juhannusruusun kaltaiset perinteiset lajit. Ne ovat selviytyneet hyytävän kylmistä talvista ja kukkivat karussakin maassa. Sitkeys on periytynyt myös uusiin suomalaisiin ruusulajikkeisiin.

Ruusuissa on lajikkeita joka tarpeeseen ja jokaiselle tontille. Hillitysti kasvavat ja niukasti vesovat lajikkeet soveltuvat parhaiten pienimmille pihoille ja ruukkukasvatukseen.

’Herttoniemi’

Runsaasti vesovat ruusut tulevat leveiksi – istuta ne alueille, missä pensaat saavat levitä vapaasti. Tuuheat ja korkeat ruusut ovat edukseen esimerkiksi tontin reunoilla, missä tarvitaan suojaa tuulelta ja katseilta.

Näkyvimmän paikan olohuoneen ikkunan edustalla tai oleskelupaikan lähellä ansaitsevat esimerkiksi kauan kukkivat tai vastustamattomasti tuoksuvat ruusut. Tällaiset primadonnat kiinnittävät huomiomme yksinäänkin, mutta hyvässä seurassa ne loistavat vieläkin ihanammin! Kasvit nimittäin voivat yhdessä paremmin kuin yksinään, ja niiden erilaiset muodot, värit ja koot korostavat toisiaan. Istuta ruusun seuraan vaikkapa aurinkoa rakastavia kärhöjä tai perennoja. Klassinen yhdistelmä syntyy ruusuista ja sinikukkaisista kurjen- tai peurankelloista.

Paljon valoa, paljon kukkia

Kun kasvupaikka on pensasruusuille sopiva, ne pärjäävät ilman erityistä hoitoa ja pysyvät terveinä. Varaa ruusuille aurinkoinen–puolivarjoinen, ilmava kasvupaikka. Ne viihtyvät aivan tavallisessa, peruslannoitetussa ja -kalkitussa puutarhamaassa. Huolehdi vain, että maa on rikkakasviton, läpäisevä ja koholla ympäristöstä tai salaojitettu. Kun katat maanpinnan hakkeella tai matalilla peittokasveilla, vältyt kitkemiseltä. Voit peittää maan myös lannoittavalla ruohosilpulla.

Istuta puistoruusut samaan syvyyteen missä ne ovat kasvaneet taimistolla. Kastele säännöllisesti taimia ja nuoria pensaita, kunnes ne ovat juurtuneet kunnolla. Täysikasvuiset ruusut sietävät hyvin kuivuutta ja talvehtivat luotettavammin.

Leikkaus nuorentaa

’Louise Odier’

Pensasruusut eivät vaadi vuosittain suurta leikkausta. Riittää, kun siistit keväisin kuolleet ja lumen painamat oksat pois. Vasta kun ruusupensas ränsistyy vanhuuttaan, on syytä nuorentaa se leikkaamalla, jotta kukinta jatkuu runsaana. Voit nuorentaa ruusun joko alasleikaten tai harventaen.

Alasleikkaus sopii hyvin ruusuille, joiden kukat puhkeavat uusiin eli samana kesänä kasvaviin versoihin. Voit leikata kaikki versot keväällä maata myöten ja pensas kukkii silti jo samana kesänä. Tällaisia ovat esimerkiksi tarhakurtturuusut.

Alkukesällä kukkivien ruusujen, kuten juhannus- ja blandaruusujen, kukkasilmut ovat kehittyneet edellisenä kesänä kasvaneisiin versoihin. Ne nuorennetaan yleensä poistamalla vanhimpia ja heikoimpia oksia maata myöten.

Vinkki: Puisto- eli pensasruusut ovat niin kestäviä, ettei niitä tarvitse suojata talveksi. Omajuuristen taimien juuristosta kasvaa tilalle samanlainen ruusu, jos pensas sattuisi paleltumaan maata myöten.

Teksti: Ella Räty / 2015

Pohjolan makeat ja kestävät päärynät

’Lada’

Suotta herkkänä pidettyä päärynää viljeltiin Pohjoismaissa jo keskiajalla. Päärynät tuottavat runsaan sadon jopa Pohjois-Suomessa, kun istutat kestävimpiä, Sallassa saakka talvehtivia lajikkeita! Tällainen on esimerkiksi Viherringin uutuus Makuisa-päärynä ’Tsisovskaja’.

Päärynöitä on helpompi hoitaa kuin omenapuita: leikkaus- ja taivutustarve on vähäisempi eikä puita tarvitse juurikaan lannoittaa. Kaiken kukkuraksi ruvenkestäviä lajikkeita ei tarvitse ruiskuttaa torjunta-aineilla.

Päärynäpuun voi jättää halutessaan leikkaamatta ja kasvattaa sen koristepuun tavoin. Päärynä on vähintään yhtä upea kuin koristekirsikat, kun suuret vitivalkoiset kukat peittävät tummat oksat keväällä poutapilven tavoin. Raikkaanvihreä, rehevä lehdistö vaihtaa syksyllä väriään liekehtivän punaiseksi ja keltaiseksi. Etenkin vanha päärynäpuu tukevine, mutkittelevine oksineen on uljas näky talvellakin.

Kaksin aina kaunihimpi

’Tsisovskaja’

Päärynäpuita kannattaa istuttaa lähekkäin vähintään kaksi, sillä ristipölytys tekee sadosta suuremman ja laadultaan paremman. Sijoita puut noin 4–5 metrin välein. Kun kasvupaikka on aurinkoinen ja tuulensuojainen, kukinta ja pölyttyminen onnistuvat parhaiten.

Tee päärynän kasvualustasta riittävän syvä, vähintään 80 senttiä. Varmista että maa-aines on kohtuullisen ravinteikasta, peruskalkittua ja hyvin vettä läpäisevää. Salaojita alue tasamaalla tai muotoile kasvualusta noin 20 senttiä korkeaksi kohopenkiksi. Näin juuristo ei kärsi seisovasta vedestä.

Kastele taimi perusteellisesti istutuksen yhteydessä. Koska juurtumaton taimi kuivuu herkästi, kastele istutuksen jälkeen kuivina aikoina noin viikon välein. Taimivaiheen jälkeen päärynäpuu selviää yleensä omillaan hellekausistakin.

Kohtuudella ravinteita

’Kafedralnaja’

Peruslannoitettuun ja -kalkittuun maahan istutettuja nuoria päärynäpuita ei tarvitse lannoittaa. Ne kasvavat muutoinkin voimakkaasti ja etenkin voimakas typpilannoitus vain lisää puun versokasvua, viivästyttää sadon alkamista ja vaikeuttaa talvehtimista. Muista kuitenkin syyslannoitus, joka vahvistaa puuta talven kylmyyttä vastaan ja edistää seuraavan kevään kukkasilmujen muodostumista. Se siis lisää tulevaa kukintaa ja satoa.

Leikkaa säästeliäästi

Päärynäpuu tarvitsee selvästi vähemmän leikkausta kuin omenapuut. Lyhennä istutettaessa päärynän latvaverso, jos se on hyvin pitkä. Muulloin riittää, kun poistat varhain keväällä kilpalatvat, liian tiheässä kasvavat, sairaat, vioittuneet ja maahan kaartuvat oksat. Kun suojaat rungon jäniksiltä ja myyriltä verkoilla ja rungonsuojuksilla, säästyt kaluttujen versojen leikkauksilta.

Voit pitää päärynäpuun leikkaamalla matalana tai antaa sen kasvaa vapaasti. Täysikasvuinen päärynäpuu on yleensä 4–6 metriä korkea.

Hyödynnä raa’at päärynät

’Karamelnaja’

Voit poimia päärynät hieman raakoina; maku paranee ja sokeripitoisuus lisääntyy varastoitaessa. Myöhäisten päärynälajikkeiden hedelmät säilyvät varastossa 1–2 asteen lämpötilassa parhaimmillaan jouluun saakka. Varo vain kolhimasta hedelmää, jottei se pilaannu.

Herkkulajikkeisiin kuuluvia makeita ja mehukkaita päärynöitä voi nauttia sellaisenaan, jälkiruuissa tai juuston, erityisesti sinihomejuuston kanssa. Talouslajikkeiden happoiset hedelmät sopivat ensisijaisesti leivontaan ja säilöntään. Keitä vaikkapa päärynänpuolikkaita mausteliemessä ja tarjota kermavaahdon, jäätelön tai suklaakastikkeen kanssa.

Vinkki: Päärynä kukkii noin kaksi viikkoa omenapuita aiemmin. Varjele kukkia keväthallalta istuttamalla puu suojaisaan paikkaan, kuten rinteen yläosaan tai lähelle seinustaa.

Teksti: Ella Räty / 2015

Taimikasvatus on palkitsevaa puuhaa

Varma kevään merkki on ikkunalautojen täyttyminen monen moisella purkilla ja purnukalla. Mitä sinun ikkunallasi kurkottelee kohti aurinkoa? Puutarhamyymälässä siemenhyllyt pursuavat kaikkea mielenkiintoista ja haasteellistakin kasvatettavaa, niitä on miltei mahdoton vastustaa. Taimikasvatuksessa on jotakin todella lumoavaa – kylvä, kouli, karaise, koe kasvun ihme ja onnistumisen riemu!

Kylvöalusta on kaiken perusta

Käytä kevyen ilmavaa, mutta kuitenkin riittävästi kosteutta pidättävää turve- ja hiekkapitoista kylvöalustaa. Mullassa saa olla vain vähän ravinteita. Raskas ja runsasravinteinen multa voi vaurioittaa taimien juuria ja estää niiden vedensaannin.

Kylvömultaa voit keventää perliitillä* ja sen vedenpidätyskykyä kohentaa vermikuliitilla*. Hiekan lisääminen vaikkapa kukkamultaan parantaa sen ominaisuuksia taimikasvatuksessa. Markkinoilla on tarjolla myös valmiita kylvöseoksia*.

Valitse hyvälaatuiset siemenet

Käytä mahdollisimman tuoreita siemeniä, joissa itävyys on tallella. Kaupasta saatavat siemenet ovat useimmiten hyviä itämään, mutta myös itse kerättyjä siemeniä voi hyvin käyttää. Ristipölytteisten kasvien siementaimien ominaisuudet voivat kuitenkin poiketa emokasvien ominaisuuksista.

Itävyyden säilyttämiseksi yli jääneet siemenet kannattaa varastoida valolta suojattuna kuivassa ja viileässä paikassa, esimerkiksi tiiviissä muovirasiassa jääkaapissa.

Oikea kylvötapa

Noudata kylvössä siemenpakkauksen ohjeita. Jotkin siemenet vaativat itääkseen valoa (siis pintakylvöä), toiset taas itävät parhaiten pimeässä (joko kylvettynä syvempään tai jopa peitettynä mustalla muovilla). Kylvä hyvin kostutettuun kylvöalustaan.

Pääsääntöisesti isot siemenet kylvetään syvempään ja pienet siemenet pintaan. Monet isot siemenet itävät paremmin, jos niitä liotetaan yön yli huoneenlämpöisessä vedessä. Joidenkin isojen siementen itävyyttä voi parantaa myös naarmuttamalla niiden pintaa.

Sopiva kylvöaika

Oikea kylvöaika riippuu kasvin kasvunopeudesta ja siitä millaisia mahdollisuuksia sinulla on jatkokasvatukseen. Jos käytettävissäsi on viherhuone tai lämmitettävä ja jopa kasvivaloilla varustettu kasvihuone, voit aloittaa taimikasvatuksen vaikka jo tammikuussa. Jos taas kasvatat taimia istutettavaksi suoraan avomaalle, ei kannata hätäillä kylvöpuuhia liian aikaisin.

Vesi, ravinteet ja valo tasapainossa

Siemenet tarvitsevat tasaista kosteutta ja kasvilajille sopivaa lämpöä itämiseen. Pienoiskasvihuone* on kätevä apu taimikasvatuksessa.

Itämisen jälkeen pikkutaimille on annettava riittävästi valoa ja sopivasti kosteutta. Kasteluun sopii veden sumuttaminen suihkupullolla. On kuitenkin varmistuttava siitä, että kasvualusta kostuu juuristoa myöten. Ensimmäisten kasvulehtien tultua annetaan varovasti ravinteita kasteluveden mukana. Pikkutaimille sopivin ravinneseos on starttilannoitteissa*, joiden sisältämä fosfori vahvistaa juuristoa. Taimien terveen vihreä väri on merkki hyvästä kasvusta ja ravinnetasosta.

Taimien mullan on hyvä välillä kuivahtaa pinnalta, muttei kuitenkaan niin että kasvualusta menee rutikuivaksi. Jos taimet alkavat nuukahtaa, on kastelulla jo kiire.

Taimien valottaminen parantaa kasvua ja edistää taimien vankentumista. Vähässä valossa taimista tulee helposti ylipitkiä ja honteloita. Sopivia kasvuvaloja* on saatavana Viherringin myymälöistä. Taimet voivat myös kärsiä liiallisesta valosta ja kuumuudesta paahteisella etelänpuoleisella ikkunalaudalla. Tällaisessa paikassa on varjostus vaikkapa harsolla tarpeen.

Taimien ’’kouluttaminen’’

Siementen kylvössä kannattaa käyttää kennostoa*, jolloin siirto kasvamaan isompaan ruukkuun on helpompaa eivätkä juuret vahingoitu koulimisen yhteydessä. Pikkutaimet istutetaan kasvatusruukkuihin, kun niiden juuristo pilkistää kennon pohjasta ja kun ne ovat tehneet sirkkalehtien jälkeen ensimmäiset kasvulehdet. Hajakylvöstä saadut taimet koulitaan ensin pieniin ruukkuihin voimistumaan ja siirretään kasvatusruukkuun niiden juurruttua kunnolla.

Pikkutaimet istutetaan kasvilajista riippuen noin 8 – 12 cm ruukkuihin. Voit käyttää kasvatukseen turve-, muovi- tai saviruukkuja, kunhan ruukussa vain on pohjareikä. Pohjareiättömässä jugurttipurkissa taimi voi hukkua liikakasteluun. Kasvaakseen edelleen hyvin taimet tarvitsevat kasvun perustekijöitä; valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita oikeassa suhteessa.

Taimien siirto ulos

Monet lämpöä vaativat kasvit voi siirtää kasvamaan ulos vasta kesäkuun alkupuolella ja varautua silloinkin suojaamaan niitä pakkasharsolla* kylmiltä öiltä. Harso nopeuttaa muutenkin kasvua tasaamalla lämpöä. Se antaa myös suojaa tuholaisia vastaan ja estää tuulen aiheuttamaa kuivumista. Taimia voi myös karaista pitämällä niitä ulkona päivisin ja siirtämällä yöksi sisälle suojaan. Tällöin niistä tulee kestävämpiä ulkolämpötilan vaihtelulle.

Siementen ohella voit lisätä iloksesi kasveja myös ottamalla latva- lehti- tai varsipistokkaita emokasveista tai käyttämällä lisäykseen juurimukuloita.

* näitä kannattaa tiedustella lähimmästä Viherrinki-myymälästäsi, josta saat myös lisää ammattilaisen ohjeita taimikasvatukseen.

Jaloruusujen talvisuojaus

Jaloruusujen ystävälle sopii parhaiten talvi, jolloin maa, kohtuullisen kuivan syksyn jälkeen routaantuu jo marraskuussa noin 10 cm syvyyteen, ja sen jälkeen päälle sataa saman tien kunnon kerros kevyttä pakkaslunta, joka pysyy maassa kevääseen saakka. Tämä unelmien talventulo toteutuu ani harvoin, ja varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomessa märkää säätä kestää usein jouluun asti. Märässä tai jäisessä maassa ruusujen talvehtiminen tuottaakin eniten ongelmia.

Talvehtimisen varmistaminen alkaa istutuksesta

Puutarhassa ruusuille varataan paras kasvupaikka. Oikein istutettuna ja hoidettuna ruusut menestyvät vuodesta toiseen ja palkitsevat sinut ihanalla aina pakkasiin saakka jatkuvalla loistavalla kukinnallaan.

Kaikki ryhmäruusut tarvitsevat runsaasti valoa, lämpöä ja ravinteita menestyäkseen. Erityisen tärkeä myös talvehtimisen kannalta on oikeanlainen kasvualusta. Parhaiten ruusut menestyvät kuohkeassa, ravinteikkaassa, huolella kalkitussa ja hyvin ojitetussa maassa, joka kuitenkin pidättää kosteutta. Mutta vesi ei saa jäädä koskaan ruusupenkkiin seisomaan. Multakerroksen paksuuden tulisi olla noin 50 senttiä. Jos pohjamaa on hyvin tiivistä, suositellaan laitettavaksi 20 sentin kerros kivimurskaa tai karkeaa soraa multakerroksen alle salaojitukseksi. Ruusuryhmää uusittaessa kasvualusta kannattaa vaihtaa kokonaan.

Jaloruusujen arin osa on ns. jalostuskohta. Jaloruusut on vartettu kestävään perusrunkoon, jonka tarkoituksena on antaa aralle ruusulle talvenkestävyyttä. Jos jalo-osa kuitenkin paleltuu kokonaan, voi seurauksena olla perusrungon versojen valtaama ruusupenkki. Taimet istutetaan maahan niin syvälle, että jalostuskohta jää 10–20 senttiä maan alle. Jalostuskohta erottuu muhkurana juurten ja varren välissä.

Talvisuojaus vasta maanpinnan routaantuessa

Puutarhan syystöiden yhteydessä ruusupenkistä kerätään maahan varisseet lehdet ja roskat pois. Samalla tarkistetaan, ettei maa ole painunut niin paljon, että jalonnuskohta on joutunut liian lähellä maanpintaa. Tyvelle lisätään tarvittaessa hiekkapitoista multaa pieneksi kummuksi. Se vähentää märkänä talvena veden jäämistä ja jäätymistä juuristoalueelle. Pitkiä versoja voi lyhentää n. 25 cm mittaiseksi syksyllä kukinnan päätyttyä ja lehtien varistua, jotta suojaaminen sujuu helpommin.

Jaloruusujen varsinainen talvisuojaus kannattaa tehdä vasta, kun maan pinta on hieman routaantunut. Ruusujen tyvelle lisätään 10-15 cm kerros talvisuoja-turvetta ja kasvuston päälle asetellaan suojaksi havuja tai pakkaspeite. Versoja ei kannata peittää liian aikaisin, etteivät ne ole turhaan kosteassa ja alttiina kasvitaudeille. Turve hylkii kosteutta ja pitää juurenniskan mahdollisimman kuivana. Ruusukasvuston peitto ei saa olla liian tiivistä, sillä jos talvi on lämmin, voi seurauksena olla homehtuminen ja jopa mätäneminen. Lumi on tunnetusti hyvä suoja pakkasta vastaan, joten sitä kannattaa talven mittaan kasata suojan päälle.

Keväällä ei pidä kiirehtiä suojauksien poistamisessa: poista talvisuojaukset vasta, kun yöpakkaset ja pakkastuulet ovat ohi, ja maa on varmasti sulanut. Peite on hyvä suoja kevätaurinkoa ja kylmiä, kuivattavia kevättuulia vastaan. Keväiset päivät voivat olla hyvin lämpimiäkin, jolloin ruusujen kasvu saattaa lähteä liian aikaisin käyntiin, ja heränneet silmut ovat vaarassa paleltua yöpakkasissa. Huolehdi kuitenkin, että kevätaurinko ei paahda kasveja peiton alla. Havupeittoa voit pikku hiljaa keventää ja pakkaspeittoon voi olla tarpeen tehdä ”hengitysreikiä”, joista ilma pääsee kulkemaan.

Keväällä versot leikataan ennen silmujen puhkeamista noin 10 sentin korkeudelta, vahvan silmun yläpuolelta. Kuolleet ja heikot versot poistetaan kokonaan.

 

Istutusaikaa on keväästä syksyyn!

Keväällä kun luonto heräilee, kotipuutarhurin mieli tekee puutarhaansa myllertämään. Viherrinki-myymälät ovat täynnä uusia kokeilemisen arvoisia kasveja ja kevätaurinko houkuttelee ulkotöihin. Mutta keväällä on muutakin kiirettä, aina ei puutarhanhoitoon olekaan mahdollisuutta juuri silloin kun sormenpäissä kutkuttaa mullan houkutus. Suunnitelma omenapuun istuttamisesta jää toteuttamatta. Mutta ei huolta. Parasta istutusaikaa riittää aina myöhäissyksyyn saakka. Astiataimilla ja huolellisella kastelulla onnistuvat istutukset vaikka heinäkuussa kesälomalla. Puutarhurisi kokoamia istutusohjeita seuraten onnistuvat istutukset varmasti!

Kasvualusta kuntoon

Perusta uudet istutukset aina puhtaaseen ja rikkakasvittomaan kasvualustaan. On suositeltavaa vaihtaa kasvualusta kokonaan, jos vanhan puun paikalle istutetaan uusi puu. Varsinkaan omenapuita ei saa istuttaa samaan paikkaan edellisten lajitoverien kanssa ilman että kasvualusta vaihdetaan. Vanha kasvualusta saattaa sisältää taudinaiheuttajia, jotka leviävät helposti uuteen taimeen.

Jos kasvupaikalla ei ole riittävän paksulti kasvualustaa, voi sitä kasata tarvittavan määrän maan päälle ja muotoilla loivareunaisen istutuskumpareen. Koholla oleva kumpare kerää lämpöä, mikä miellyttää varsinkin aikaisin kasvuun lähteviä ja paljon lämpöä vaativia lajeja, kuten hedelmäpuita, ryhmäruusuja, jalokärhöjä sekä monia perennoja.

Eri kasviryhmät vaativat eripaksuisen kasvualustan. Tässä muutamia kasvualustan paksuuksia:

  • kivikkokasvit 10-20 cm
  • mukula- ja sipulikasvit 20-40 cm
  • pienet perennat 20-30 cm
  • suuret perennat 40-50 cm
  • ryhmäruusut 50-60 cm
  • pensaat 40-60 cm
  • köynnökset 50-60 cm
  • pienet puut 60-70 cm
  • suuret puut 80-100 cm

 

Jokaiselle taimelle riittävästi kasvutilaa

Taimet istutetaan tasavälein lomittain. Näin kullakin taimella on yhtä paljon kasvutilaa ympärillään. Suositeltavat taimivälit ovat sellaiset, että perennaistutus kasvaa yhtenäiseksi yhdessä kasvukaudessa ja pensasistutus parin kesän aikana. Mitä hitaampikasvuinen laji, sitä tiheämpään se kannattaa istuttaa.

Muutamia ohjeellisia istutusvälejä:

  • aitataimet (leikattava aita) 25-30 cm
  • aitataimet (aidanne) 50-70 cm
  • pienet pensaat 50-70 cm
  • keskikokoiset pensaat 70-100 cm
  • isot pensaat 100-150 cm
  • ryhmäruusut 20-30 cm
  • köynnökset 100-200 cm
  • pienet perennat 25 cm
  • keskikokoiset perennat 30-40 cm
  • isot perennat 50-60 cm
  • herukkapensaat 150-200 cm
  • karviaiset 100-150 cm
  • vadelma 50 cm
  • mansikka 45 cm

 

Istutussyvyys lajin mukaan

Puunistutuksessa kannattaa olla tarkkana ja sijoittaa puuntaimi istutuskuoppaan siten, että rungon niska eli tyven paksuin kohta tulee maanpinnan tasalle. Älä hautaa paakun yläpintaa paksun multakerroksen alle. Se heikentää juurten kasvua ja aiheuttaa latvustovikoja.

Pensaat voit istuttaa pari senttiä kasvatussyvyyttä syvempään. Erityisesti astiataimia käytettäessä istuta taimi niin, että paakun yläreuna peittyy mullan alle. Pintaan jäänyt juuripaakku haihduttaa vettä, mikä heikentää kasvin juurtumista. Myös havukasvit istutetaan pari senttiä entistä syvempään.

Perennat voit istuttaa kasvatussyvyyteen tai pari senttiä syvempään. Ole kuitenkin tarkkana pioneita istuttaessa, sillä useimmat pionit eivät pidä liian syvästä istutuksesta. Pionin juurakot kukkivat nopeimmin, kun ne istutetaan 2-3 sentin syvyyteen. Liian syvälle haudatut juurakot kasvattavat kyllä lehtiä, mutta kukintaa voi joutua odottamaan useamman vuoden. Myös kurjenmiekat hyötyvät istuttamisesta lähelle maanpintaa.

Vartetut ryhmäruusut istutetaan riittävän syvälle, jotta kylmälle arka vartekohta ei palellu talvella ja ettei perusrunkona käytetty lajike ala versoa jalo-osan sijaan. Vartekohta, josta oksat haaroittuvat, tulee 15-30 cm:ä maanpinnan alapuolelle. Omajuuriset pensasruusut voit istuttaa normaalisti muutaman sentin entistä kasvusyvyyttä syvemmälle.

Istuta isokukkaiset loistokärhöt tavallista syvemmälle eli Etelä-Suomessa 20-30 senttiä kasvatussyvyyttä syvemmälle ja Rovaniemen korkeudella jopa 40 senttiä syvälle. Paksu maakerros suojaa lämmöstä pitävien jalokärhöjen juuristoa talven koetuksilta. Pienikukkaiset kärhöt, kuten alppikärhön ja siperiankärhön voit istuttaa kasvatussyvyyteen. Köynnösruusut istutetaan, siten että vartekohta tulee 15-30 cm:ä maanpinnan alle. Katkaise versot noin 20 cm:n korkeudelta maanpinnan yläpuolelta, jotta ne haaroittuvat.

Sipulikasvien oikea istutussyvyys on 3-4 kertaa sipulin korkeus. Lajikohtaisen istutusajan ja -syvyyden voi tarkistaa sipulipussissa olevasta ohjeesta.

Kastele reilusti

Juurtuakseen ja kasvaakseen hyvin vastaistutetut taimet tarvitsevat runsaasti vettä. Muutenkin kasvien kastelussa pätee sääntö: ”Kerralla paljon vettä ja riittävän usein”. Liota tai kastele taimet kunnolla ennen istutusta. Älä jätä niitä tuulelle ja paahteelle alttiiksi. Kaada istutuskuopan pohjalle reilusti vettä. Kastele taimet perusteellisesti heti istutuksen jälkeen. Ensimmäisen kasvukauden aikana taimia kastellaan viikoittain, pahimman hellejakson aikana jopa päivittäin.

Sopivat kertakastelumäärät ovat:

  • puut 30-50 l/taimi
  • havukasvit 20-30 (50) l/taimi
  • pensaat 20-30 l/taimi
  • köynnökset 10-20 l/taimi
  • perennat 5-10 l/taimi
  • mitä kookkaampi kasvi sitä runsaammin vettä