Taimikasvatus on palkitsevaa puuhaa

Varma kevään merkki on ikkunalautojen täyttyminen monen moisella purkilla ja purnukalla. Mitä sinun ikkunallasi kurkottelee kohti aurinkoa? Puutarhamyymälässä siemenhyllyt pursuavat kaikkea mielenkiintoista ja haasteellistakin kasvatettavaa, niitä on miltei mahdoton vastustaa. Taimikasvatuksessa on jotakin todella lumoavaa – kylvä, kouli, karaise, koe kasvun ihme ja onnistumisen riemu!

Kylvöalusta on kaiken perusta 

Käytä kevyen ilmavaa, mutta kuitenkin riittävästi kosteutta pidättävää turve- ja hiekkapitoista kylvöalustaa. Mullassa saa olla vain vähän ravinteita. Raskas ja runsasravinteinen multa voi vaurioittaa taimien juuria ja estää niiden vedensaannin.

Kylvömultaa voit keventää perliitillä* ja sen vedenpidätyskykyä kohentaa vermikuliitilla*. Hiekan lisääminen vaikkapa kukkamultaan parantaa sen ominaisuuksia taimikasvatuksessa. Markkinoilla on tarjolla myös valmiita kylvöseoksia*.

Valitse hyvälaatuiset siemenet

Käytä mahdollisimman tuoreita siemeniä, joissa itävyys on tallella. Kaupasta saatavat siemenet ovat useimmiten hyviä itämään, mutta myös itse kerättyjä siemeniä voi hyvin käyttää. Ristipölytteisten kasvien siementaimien ominaisuudet voivat kuitenkin poiketa emokasvien ominaisuuksista.

Itävyyden säilyttämiseksi yli jääneet siemenet kannattaa varastoida valolta suojattuna kuivassa ja viileässä paikassa, esimerkiksi tiiviissä muovirasiassa jääkaapissa.

Oikea kylvötapa

Noudata kylvössä siemenpakkauksen ohjeita. Jotkin siemenet vaativat itääkseen valoa (siis pintakylvöä), toiset taas itävät parhaiten pimeässä (joko kylvettynä syvempään tai jopa peitettynä mustalla muovilla). Kylvä hyvin kostutettuun kylvöalustaan.

Pääsääntöisesti isot siemenet kylvetään syvempään ja pienet siemenet pintaan. Monet isot siemenet itävät paremmin, jos niitä liotetaan yön yli huoneenlämpöisessä vedessä. Joidenkin isojen siementen itävyyttä voi parantaa myös naarmuttamalla niiden pintaa.

Sopiva kylvöaika

Oikea kylvöaika riippuu kasvin kasvunopeudesta ja siitä millaisia mahdollisuuksia sinulla on jatkokasvatukseen. Jos käytettävissäsi on viherhuone tai lämmitettävä ja jopa kasvivaloilla varustettu kasvihuone, voit aloittaa taimikasvatuksen vaikka jo tammikuussa. Jos taas kasvatat taimia istutettavaksi suoraan avomaalle, ei kannata hätäillä kylvöpuuhia liian aikaisin. 

Vesi, ravinteet ja valo tasapainossa  

Siemenet tarvitsevat tasaista kosteutta ja kasvilajille sopivaa lämpöä itämiseen. Pienoiskasvihuone* on kätevä apu taimikasvatuksessa.

Itämisen jälkeen pikkutaimille on annettava riittävästi valoa ja sopivasti kosteutta. Kasteluun sopii veden sumuttaminen suihkupullolla. On kuitenkin varmistuttava siitä, että kasvualusta kostuu juuristoa myöten. Ensimmäisten kasvulehtien tultua annetaan varovasti ravinteita kasteluveden mukana. Pikkutaimille sopivin ravinneseos on starttilannoitteissa*, joiden sisältämä fosfori vahvistaa juuristoa. Taimien terveen vihreä väri on merkki hyvästä kasvusta ja ravinnetasosta.

Taimien mullan on hyvä välillä kuivahtaa pinnalta, muttei kuitenkaan niin että kasvualusta menee rutikuivaksi. Jos taimet alkavat nuukahtaa, on kastelulla jo kiire.

Taimien valottaminen parantaa kasvua ja edistää taimien vankentumista. Vähässä valossa taimista tulee helposti ylipitkiä ja honteloita. Sopivia kasvuvaloja* on saatavana Viherringin myymälöistä. Taimet voivat myös kärsiä liiallisesta valosta ja kuumuudesta paahteisella etelänpuoleisella ikkunalaudalla. Tällaisessa paikassa on varjostus vaikkapa harsolla tarpeen.

Taimien ’’kouluttaminen’’

Siementen kylvössä kannattaa käyttää kennostoa*, jolloin siirto kasvamaan isompaan ruukkuun on helpompaa eivätkä juuret vahingoitu koulimisen yhteydessä. Pikkutaimet istutetaan kasvatusruukkuihin, kun niiden juuristo pilkistää kennon pohjasta ja kun ne ovat tehneet sirkkalehtien jälkeen ensimmäiset kasvulehdet. Hajakylvöstä saadut taimet koulitaan ensin pieniin ruukkuihin voimistumaan ja siirretään kasvatusruukkuun niiden juurruttua kunnolla.

Pikkutaimet istutetaan kasvilajista riippuen noin 8 – 12 cm ruukkuihin. Voit käyttää kasvatukseen turve-, muovi- tai saviruukkuja, kunhan ruukussa vain on pohjareikä. Pohjareiättömässä jugurttipurkissa taimi voi hukkua liikakasteluun. Kasvaakseen edelleen hyvin taimet tarvitsevat kasvun perustekijöitä; valoa, lämpöä, vettä ja ravinteita oikeassa suhteessa. 

Taimien siirto ulos

Monet lämpöä vaativat kasvit voi siirtää kasvamaan ulos vasta kesäkuun alkupuolella ja varautua silloinkin suojaamaan niitä pakkasharsolla* kylmiltä öiltä. Harso nopeuttaa muutenkin kasvua tasaamalla lämpöä. Se antaa myös suojaa tuholaisia vastaan ja estää tuulen aiheuttamaa kuivumista. Taimia voi myös karaista pitämällä niitä ulkona päivisin ja siirtämällä yöksi sisälle suojaan. Tällöin niistä tulee kestävämpiä ulkolämpötilan vaihtelulle.

Siementen ohella voit lisätä iloksesi kasveja myös ottamalla latva- lehti- tai varsipistokkaita emokasveista tai käyttämällä lisäykseen juurimukuloita.

* näitä kannattaa tiedustella lähimmästä Viherrinki-myymälästäsi, josta saat myös lisää ammattilaisen ohjeita taimikasvatukseen.

Havukasvit ovat puutarhan väriläiskä myös talvella

Sinikataja ‘Meyeri’. Kuva: Ella Räty

Vihreän erisävyiset havukasvit rytmittävät puutarhan väritystä kesällä ja talvella. Värikkään kukkarunsauden aikaan ne antavat kukinnalle rauhallisen taustavärin. Talven valkoisuuden seasta havut tuovat muistuman kesän vihreydestä. Havukasveja on saatavilla myös harmaan ja sinivihreän sävyissä, jotka täydentävät puutarhan väripalettia. Havuvalikoimamme vaihtelevat myymälöittäin paikallisten olosuhteiden mukaisesti. Viherrinki-myymälästäsi saat havukasveja monenkokoisina, pienen pienistä valmiiksi isoihin ja näyttäviin.

Sinilaakakatajat ovat laakakatajan (Juniperus horizontalis) sinihavuisia lajikkeita. ‘Blue Chip’ ja ‘Icee Blue’ ovat matalia (15-30 cm) ja maatapitkin ryömiviä. Nopeakasvuisina ne peittävät parin neliön alueen. ‘Blue Chipin’ neulaset ovat syvän siniharmaat ja ‘Icee Bluen’ hopeanharmaat. Väri säilyy talvellakin punertumattomana. Aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka on paras.

‘Blue Carpet’. Kuva: Ella Räty

Rohtokatajan (Juniperus sabina) Tamariscifolia-lajike on maanmyötäinen noin 50 cm:n korkuiseksi ja 120 cm:n levyiseksi kasvava havupensas. Neulaset ovat hyvin tummanvihreät.

Sinikatajat ovat himalajankatajan (Juniperus squamata) sinisävyisiä lajikkeita. Niitä on valikoimisamme useita. ‘Blue Alps’ on pystykasvuinen reilun metrin korkuinen pensas, jolla on kauniit siniset neulaset. ‘Meyeri’ jää alle metrin ja sen kasvutapa on puolipysty ja hieman harottavaoksainen. Neulaset ovat siniharmaat.

‘Blue Swede’ on uusi ruotsalainen lajike, joka kasvaa 50-70 cm korkeaksi ja leveäksi havupensaaksi. ‘Blue Carpet’ on nimensä mukaan maanmyötäisesti ryömivä lajike. Kasvukorkeus on 30-50 cm ja leveys 150 cm. Matalan kasvutapansa ansiosta se kestää lumen painoa hyvin ja on osoittautunut varsin talvenkestäväksi. Sen neulaset ovat hyvin siniset. ‘Blue Star’ on tiheäkasvuinen noin 50 cm korkea kääpiömuoto. Sitä pidetään kestävimpänä sinikatajalajikkeena. Kaikki sinikatajat viihtyvät aurinkoisessa tai puolivarjoisessa kasvupaikassa. Ne sietävät myös kohtuullisesti kuivuutta.

Sinivalkokuusi (Picea glauca ‘Sanders Blue’) on tiheä ja kaunis kääpiökuusi, jolla on sinertävät ja pehmeät neulaset. Se sopii haudoille ja kivikkoryhmiin hidaskasvuisuutensa ansiosta. Lopullinen korkeus on 1,5-2 m. Sinivalkokuusi vaatii runsaasti valoa, mutta ruskettaa neulasensa helposti kevätauringossa.

Hopeakuuset ovat okakuusen (Picea pungens) sinihavuisia lajikkeita. ‘Glauca’ ja ‘Hoopsii’ ovat kookkaita 6-10 metrisiä pihapuita. Niillä on siniset tai sinertävän harmaat neulaset. Myynnissä olevat puut on valittu siemenkylvöstä, joten yksittäiset puut ovat väriltään keskenään eri sävyisiä. Kaunismuotoiset hopeakuuset tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan, jotteivät ne varista neulasiaan ennenaikaisesti.

Pallohopeakuusi (Picea pungens ‘Glauca Globosa’) on hopeakuusen kääpiöversio. Se kasvaa leveydeltään ja korkeudeltaan noin metrin kokoiseksi pallomaiseksi sinisenharmaaksi havupensaaksi. Hidaskasvuisena se sopii havukasvi- ja kivikkoryhmiin.

Istutusaikaa on keväästä syksyyn!

Keväällä kun luonto heräilee, kotipuutarhurin mieli tekee puutarhaansa myllertämään. Viherrinki-myymälät ovat täynnä uusia kokeilemisen arvoisia kasveja ja kevätaurinko houkuttelee ulkotöihin. Mutta keväällä on muutakin kiirettä, aina ei puutarhanhoitoon olekaan mahdollisuutta juuri silloin kun sormenpäissä kutkuttaa mullan houkutus. Suunnitelma omenapuun istuttamisesta jää toteuttamatta. Mutta ei huolta. Parasta istutusaikaa riittää aina myöhäissyksyyn saakka. Astiataimilla ja huolellisella kastelulla onnistuvat istutukset vaikka heinäkuussa kesälomalla. Puutarhurisi kokoamia istutusohjeita seuraten onnistuvat istutukset varmasti!

Kasvualusta kuntoon

Perusta uudet istutukset aina puhtaaseen ja rikkakasvittomaan kasvualustaan. On suositeltavaa vaihtaa kasvualusta kokonaan, jos vanhan puun paikalle istutetaan uusi puu. Varsinkaan omenapuita ei saa istuttaa samaan paikkaan edellisten lajitoverien kanssa ilman että kasvualusta vaihdetaan. Vanha kasvualusta saattaa sisältää taudinaiheuttajia, jotka leviävät helposti uuteen taimeen.

Jos kasvupaikalla ei ole riittävän paksulti kasvualustaa, voi sitä kasata tarvittavan määrän maan päälle ja muotoilla loivareunaisen istutuskumpareen. Koholla oleva kumpare kerää lämpöä, mikä miellyttää varsinkin aikaisin kasvuun lähteviä ja paljon lämpöä vaativia lajeja, kuten hedelmäpuita, ryhmäruusuja, jalokärhöjä sekä monia perennoja.

Eri kasviryhmät vaativat eripaksuisen kasvualustan. Tässä muutamia kasvualustan paksuuksia:

  • kivikkokasvit 10-20 cm
  • mukula- ja sipulikasvit 20-40 cm
  • pienet perennat 20-30 cm
  • suuret perennat 40-50 cm
  • ryhmäruusut 50-60 cm
  • pensaat 40-60 cm
  • köynnökset 50-60 cm
  • pienet puut 60-70 cm
  • suuret puut 80-100 cm

 

Jokaiselle taimelle riittävästi kasvutilaa

Taimet istutetaan tasavälein lomittain. Näin kullakin taimella on yhtä paljon kasvutilaa ympärillään. Suositeltavat taimivälit ovat sellaiset, että perennaistutus kasvaa yhtenäiseksi yhdessä kasvukaudessa ja pensasistutus parin kesän aikana. Mitä hitaampikasvuinen laji, sitä tiheämpään se kannattaa istuttaa.

Muutamia ohjeellisia istutusvälejä:

  • aitataimet (leikattava aita) 25-30 cm
  • aitataimet (aidanne) 50-70 cm
  • pienet pensaat 50-70 cm
  • keskikokoiset pensaat 70-100 cm
  • isot pensaat 100-150 cm
  • ryhmäruusut 20-30 cm
  • köynnökset 100-200 cm
  • pienet perennat 25 cm
  • keskikokoiset perennat 30-40 cm
  • isot perennat 50-60 cm
  • herukkapensaat 150-200 cm
  • karviaiset 100-150 cm
  • vadelma 50 cm
  • mansikka 45 cm

 

Istutussyvyys lajin mukaan

Puunistutuksessa kannattaa olla tarkkana ja sijoittaa puuntaimi istutuskuoppaan siten, että rungon niska eli tyven paksuin kohta tulee maanpinnan tasalle. Älä hautaa paakun yläpintaa paksun multakerroksen alle. Se heikentää juurten kasvua ja aiheuttaa latvustovikoja.

Pensaat voit istuttaa pari senttiä kasvatussyvyyttä syvempään. Erityisesti astiataimia käytettäessä istuta taimi niin, että paakun yläreuna peittyy mullan alle. Pintaan jäänyt juuripaakku haihduttaa vettä, mikä heikentää kasvin juurtumista. Myös havukasvit istutetaan pari senttiä entistä syvempään.

Perennat voit istuttaa kasvatussyvyyteen tai pari senttiä syvempään. Ole kuitenkin tarkkana pioneita istuttaessa, sillä useimmat pionit eivät pidä liian syvästä istutuksesta. Pionin juurakot kukkivat nopeimmin, kun ne istutetaan 2-3 sentin syvyyteen. Liian syvälle haudatut juurakot kasvattavat kyllä lehtiä, mutta kukintaa voi joutua odottamaan useamman vuoden. Myös kurjenmiekat hyötyvät istuttamisesta lähelle maanpintaa.

Vartetut ryhmäruusut istutetaan riittävän syvälle, jotta kylmälle arka vartekohta ei palellu talvella ja ettei perusrunkona käytetty lajike ala versoa jalo-osan sijaan. Vartekohta, josta oksat haaroittuvat, tulee 15-30 cm:ä maanpinnan alapuolelle. Omajuuriset pensasruusut voit istuttaa normaalisti muutaman sentin entistä kasvusyvyyttä syvemmälle.

Istuta isokukkaiset loistokärhöt tavallista syvemmälle eli Etelä-Suomessa 20-30 senttiä kasvatussyvyyttä syvemmälle ja Rovaniemen korkeudella jopa 40 senttiä syvälle. Paksu maakerros suojaa lämmöstä pitävien jalokärhöjen juuristoa talven koetuksilta. Pienikukkaiset kärhöt, kuten alppikärhön ja siperiankärhön voit istuttaa kasvatussyvyyteen. Köynnösruusut istutetaan, siten että vartekohta tulee 15-30 cm:ä maanpinnan alle. Katkaise versot noin 20 cm:n korkeudelta maanpinnan yläpuolelta, jotta ne haaroittuvat.

Sipulikasvien oikea istutussyvyys on 3-4 kertaa sipulin korkeus. Lajikohtaisen istutusajan ja -syvyyden voi tarkistaa sipulipussissa olevasta ohjeesta.

Kastele reilusti

Juurtuakseen ja kasvaakseen hyvin vastaistutetut taimet tarvitsevat runsaasti vettä. Muutenkin kasvien kastelussa pätee sääntö: ”Kerralla paljon vettä ja riittävän usein”. Liota tai kastele taimet kunnolla ennen istutusta. Älä jätä niitä tuulelle ja paahteelle alttiiksi. Kaada istutuskuopan pohjalle reilusti vettä. Kastele taimet perusteellisesti heti istutuksen jälkeen. Ensimmäisen kasvukauden aikana taimia kastellaan viikoittain, pahimman hellejakson aikana jopa päivittäin.

Sopivat kertakastelumäärät ovat:

  • puut 30-50 l/taimi
  • havukasvit 20-30 (50) l/taimi
  • pensaat 20-30 l/taimi
  • köynnökset 10-20 l/taimi
  • perennat 5-10 l/taimi
  • mitä kookkaampi kasvi sitä runsaammin vettä

 

Omenapuun istutus ja hoito

Omenapuun istutus ja hoitoOma omenapuu puutarhassa on useimpien kotipuutarhureiden unelma ja usein ensimmäisiä hankintoja uudelle omakotitalon pihalle. Omenapuuta valitessa on otettava huomioon lajikkeen ilmastollinen kestävyys (suositellut istutusvyöhykkeet) ja mietittävä myös halutaanko aikaisin kypsyviä kesäomenia, maukkaita syysomenia vai pitkälle talveen varastossa säilyviä, myöhään kypsyviä talviomenia. Lisäksi useimmista lajikkeista on saatavana tavanomaiseen perusrunkoon vartettuja taimia ja myös hillittykasvuiseen perusrunkoon kasvatettuja puita.

Hyvässä omenapuun taimessa on latvan lisäksi ainakin kolme tukevaa oksaa tasaisesti eri puolilla runkoa.

Istuta puutarhaasi vähintään kahta eri lajiketta, näin varmistetaan pölytys ja parannetaan sadontuottoa. Jos tontilla on vähän tilaa, on perheomenapuu hyvä valinta. Silloin samaan taimeen on vartettuna 3-4 eri lajiketta, jotka pölyttävät toisensa.

Istutus

Omenapuulle valitaan puutarhasta lämmin, suojaisa ja valoisa istutuspaikka. Kasvualustaa tulee olla vähintään 80 cm syvyydeltä, kuohkeaa ravinteikasta multaa. Ympäristöstään n. 30 cm korkeammalla oleva kohopenkki sopii omenapuulle hyvin. Näin varmistetaan, ettei syksyinen märkyys haittaa omenapuun talvehtimista. Omenapuut istutetaan 4-5 m välein, hillittykasvuiset n. 2 m välein. Muista kastella taimet huolellisesti istutuksen jälkeen.

Tukeminen tukikeppiin nopeuttaa taimen juurtumista ja pitää puun suorassa ensimmäisten vuosien ajan. Tukeminen on erityisen tärkeää hillittykasvuisille puille, joiden juuristo on suppeampi kuin perinteisillä omenapuilla. Tukikepit (1-3 kpl) lyödään kiinni pohjamaahan ennen kuin taimi asetetaan istutuskuoppaansa. Runko sidotaan tukiseipääseen ainakin kahdesta kohdasta. Sidoksen tulee olla riittävän tiukka, mutta se ei saa hangata tai kuristaa taimen runkoa.

Istutusleikkaus tehdään keväällä ennen lehtisilmujen avautumista. Latvaversosta typistetään n. 1/3 osa ja sivuversoista noin puolet. Verson leikkauskohta valitaan siten, että viimeinen silmu joka oksaan jätetään, suuntautuu ulospäin. Myös mahdollinen kilpalatva ja rungosta hyvin terävässä kulmassa lähtevät oksat poistetaan.

Nuoren omenapuun hoito

Istutuksen jälkeisinä vuosina taimia lannoitetaan aikaisin keväällä normaalilla puutarhalannoitteella ja kasvukauden lopulla elo-syyskuussa syyslannoitteella talvehtimisen parantamiseksi. Hyötykasvien kohdalla kannattaa varoa liiallista typpilannoitusta, joka saa aikaa voimakkaan kasvun ja hedelmän tuotannon vähenemisen. Myös talvehtiminen heikkenee hyvin nopeasti kasvaneilla puilla.

Puuna alusta kannatta pitää puhtaana rikkakasveista. Kuorikatteen käyttö helpottaa rikkakasvien torjuntaa. Taimea kastellaan säännöllisesti ainakin istutusvuonna. Kastelu on erityisen tärkeää pieni juuristoisilla hillittykasvuisilla omenapuilla.

Leikkaukset tehdään keväällä ennen silmujen puhkeamista. Vuosittain leikkaamalla poistetaan mahdolliset kilpalatvat, liian tiheät, toisiaan hankaavat, latvuksen sisäänpäin kasvavat, vioittuneet ja rungosta kohtisuoraan ylöspäin kasvavat oksat.

Leikkauksien avulla puusta koitetaan kasvattaa tukevaoksainen ja niin harva, että hedelmät saavat riittävästi valoa. Myös tautivaara vähenee, kun puu ei pysy kosteana pitkään sateen jälkeen.

Tilaihmeet: pilariomenapuu ja perheomenapuu

Pilariomenapuu on trendikäs pikkupuu ja hyötykasvi. Yhdistä kestäviä pienikukkaisia kärhöjä, maanpeittekasviksi mesimarjoja tai mansikoita ja kukintaa tuomaan matalia koristepensaita.

 

Unelman omasta omenatarhasta voi nyt toteuttaa, vaikka puutarhassa olisi vain aarin verran tilaa. Viherringin pilariomenapuita mahtuu useampia muutamalle neliöllekin! Vaihtoehtona on myös perheomenapuu, jossa yhteen puuhun on vartettu neljä omenalajiketta.

Pilariomenapuu – ihastuttavan monikäyttöinen

Pilariomenapuulla on monta hienoa käyttötapaa. Se on aivan oikea herkullista satoa tuottava omenapuu ja samalla pihan koristekasvi. Puu on pystykasvuinen ja kapea, latvus kehittyy noin metrin levyiseksi. Näin se antaa tilaa ja valoa pihan muille kasveille.

Puutarhaharrastajat toivovat pihaltaan sekä syötävää että kauneutta, mutta varsinaista hyötytarhaa on vaikeaa sijoittaa pienelle tontille. Pilariomenapuu onkin kätevä ratkaisu; se voidaan yhdistää monipuolisesti erilaisiin kasviryhmiin. Pilariomenapuiden alla onnistuu vaikkapa mansikoiden kasvatus tai nämä pikkupuut sopivat ryhmiteltäväksi koristetarhan matalien pensaiden tai perennojen joukkoon.

Uusi piha ja moderni ympäristö ovat myös hyviä kohteita pilariomenapuille. Se luontuu vaikka talon julkisivun puolelle kujanteeksi. Kiehtova käyttökohde on myös aidanne, siihen pilariomenapuut istutetaan vain 60-70 cm välein.

Pilariomenapuussa kukkasilmut muodostuvat lähelle runkoa. Satoisuutta edistää runsas valon saaminen puun sisäosiin. Vuosittaisella leikkauksella varmistetaan kapean pilarimainen kasvutapa, tanakat oksat, runsas kukinta ja suurin mahdollinen sato.

Pilariomenapuu tuottaa satoa hyvin varhain, jopa kaksivuotiaana. 

Valitse puutarhaasi useampaa lajiketta, näin varmistat pölytyksen. Satokausikin pitenee, sillä saat omenia eri aikoina kypsyvistä lajikkeista elokuulta myöhäiseen syksyyn saakka.

Ihastuttavat pilariomenapuut 

’Medoc’

’Myöhäinen kesälajike, omenat säilyvät noin kuukauden. Väri keltainen, maku on erityisen makea ja hunaja-arominen. Vyöhykkeet I-III.

’President’

Myöhäinen kesälajike, hedelmät säilyvät puolitoista kuukautta. Hedelmä keltainen, ei peiteväriä. Hyvä ruvenkestävyys. Vyöhykkeille I-III (IV).

’Senator’

Aikainen syysomena. Väri voimakkaan punainen, valkopilkkuinen. Hyvä ruvenkestävyys. Erittäin herkullinen maku. Vyöhykkeille I-II (III).

’Oserelie Moskovskoje’

Aikainen talviomena, jonka hedelmät säilyvät tammikuulle saakka. Väri punakeltainen. Hyvä ruvenkesto. Vyöhykkeille I-III.

Uutuus Viherrinki-valikoimassa!

Perheomenapuu – hedelmätarha yhdessä puussa!

Perheomenapuu on hyvä valinta pienelle pihalle, jossa on tilaa valita vain yksi omenapuu. Viherringin perheomenapuussa kasvaa samassa puussa jopa neljä eri lajiketta, jotka pölyttävät toisensa. Satoa valmistuu poimittavaksi pitkin kesää ja syksyä. Voit nauttia niin makeita kesäomenia kuin raikkaita syysomeniakin.

Puun kasvaessa kannattaa seurata, että eri lajikkeet kehittyvät oksastossa tasaisesti. Varmista leikkauksilla tasapuolinen kasvutila kaikille.

Viherrinki -myymälöiden valikoimassa on erilaisia lajikeyhdistelmiä, myös hyvin talvenkestävistä pohjoisen lajikkeista. 

Ihana lahja ― neljä omenapuuta yhdessä!

Herkutellaan oman luumupuun antimilla

Laatokan Helmen hedelmät säilyvät pitkään herkutteluhetkiä odottamassa.

 

Luumupuut valloittavat upealla keväisellä kukinnalla ja maukkaalla sadolla. Varhain kypsyvät luumut aloittavat puutarhan hedelmäkauden jo elokuussa.

Keltaluumu Laatokan Helmi 

Viherringin Puutarhurisi valitsema -tuoteperheen ehdottomaksi suosikiksi nousi viime keväänä Laatokan Helmi -keltaluumu. Lajikkeen suosioon on monta tekijää. Yhtenä tärkeimmistä erittäin hyvä talvenkestävyys – onhan se lähtöisin Venäjän Karjalasta, missä arktiset olosuhteet ovat muokanneet kasveja kestämään kylmiä talvia.

Laatokan Helmestä tekee ainutlaatuisen myös puun pieni koko, kaunis kasvutapa ja itsepölytteisyys, tosin vielä runsaammin satoa saadaan, jos lähistöllä kasvaa toisen lajikkeen luumupuu.

Herkullista ja runsasta satoa on ihana jakaa ystävillekin – vaikka oman puutarhan luumumarmeladina.

Mainio valinta lahjaksi: kestävä, kaunis ja satoisa. 

Keltaluumu 

Laatokan Helmi Prunus domestica ’Onega’

  • Kasvutapa ja -korkeus: Kapeakasvuinen pikkupuu, 3-4 m.
  • Kukinta: Toukokuulla valkoinen kukkapilvi.
  • Menestymisvyöhyke: I-IV
  • Kasvupaikka: Aurinkoinen paikka, hiekkapohjainen tai salaojitettu maa. Kasvualustaa 70-80 cm multakerros.
  • Sato: Hedelmät soikeita, pieniä tai keskikokoisia, voimakkaan keltaisia. Tekee satoa jo hyvin nuorena.
  • Käyttö: Herkullisia tuoreeltaan, myös talouskäyttöön sopivia.
  • Leikkaus: Leikkaustarve vähäinen, leikataan sadonkorjuun jälkeen syyskesällä.

 

Herkkuluumut Punainen Paroni ja Pietarin Lahja 

Punertavat lehdet korostavat puun kauneutta koko kesän.

 

Herkkuluumu eli myrobalaani (Prunus cerasifera) on yksi luumusuvun lajeista, eräänlainen kantaäiti. Ominaista niille on häikäisevän kaunis kukinta aikaisin keväällä, useimmiten jo ennen lehtien puhkeamista. Punainen Paroni ihastuttaa vaaleanpunaisena ja Pietarin Lahja valkoisena kukkapilvenä. Herkkuluumut sopivat erinomaisesti koristekasviksi; pieni koko, upea kukinta, herkullinen hedelmä – kauneus ja sato samasta puusta pienelläkin pihalla. Satoa saadaksesi istuta pihapiiriin molemmat lajikkeet, ristipölytys aikaansaa runsaan sadon. Pietarin Lahjan kullankeltaiset, pyöreät, hyvin makeat hedelmät ja Punaisen Paronin näyttävät purppuranpunaiset makeat luumut kypsyvät nautittavaksesi aikaisin syksyllä.

Herkkuluumut

Pietarin Lahja Prunus cerasifera ’Podarok St. Petersburg’

Punainen Paroni Prunus cerasifera ’Matjyun’

  • Kasvutapa ja korkeus: Sirokasvuinen pikkupuu, 2-4 m.
  • Kukinta: Huhti-toukokuulla
  • Menestymisvyöhyke: I-III(IV)
  • Kasvupaikka: Aurinkoinen ja lämmin, kosteutta läpäisevä maa.
  • Sato: Erittäin satoisa ja varhainen.
  • Käyttö: Makeat, mehukkaat hedelmät maistuvat sellaisenaan ja käyvät hyvin leivontaan, säilöntään ym.
  • Leikkaus: Vähäinen leikkaustarve, leikataan syyskesällä.

 

Viherrinki-myymälöiden luumupuut ovat suomalaisia taimia suomalaisille pihoille ammattitaidolla kasvatettu!

Onnistu kotipihassa – karpalo, lakka ja mesimarja

Puutarhurisi valitsema
Lakkaruukku

Metsämarjojen kasvatus kotipuutarhassa on antoisa harrastus. Muutama ruukku kutakin kasvia ja niin tuoreita marja-antimia on saatavillasi pitkin kesää ja syksyä.

Viljelyinnostus leviää kaikkialla. Parvekkeilla ja kotipuutarhassa kasvatetaan nyt sekä hyöty- että koristekasveja monin tavoin. Viljelylaatikot, ruukut ja amppelit mahdollistavat ainutlaatuisten metsämarjojemme viljelyn kaupungissakin. Virkistäviä elämyksiä saat kukista ja lehdistön muuttuvista väreistä ja elinvoimaa marjojen vitamiineista ja antioksidanteista.

Metsämarjoja voi puutarhassa yhdistää ryhmiin, joissa on muitakin happaman maan kasveja kuten alppiruusuja tai hortensioita. Käytä metsämarjoja myös maanpeitekasveina. Ne viihtyvät matalien pensaiden ja havukasvien alla. Esimerkiksi mesimarjaa kannattaa istuttaa vaikka omenapuiden tai marjapensaiden varjoon.

Lisätietoa marjoista:

Arktiset Aromit ry, www.arctic-flavours.fi
SITRA, www.sitra.fi/julkaisut/ muut/marjat.pdf

Karpalo

Vaccinium oxycoccos

Kukinta: Vaaleanpunaiset tähtimäiset kukat.

Kasvupaikka: Avoin, aurinkoinen. Taimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Hapan, syvä turvemaa, jossa tulee olla kosteutta aina pohjalla. Pintamaa pidetään kuohkeana 5–15 cm syvyydeltä.

Hoito: Pidä kasvualusta tasaisen kosteana. Lannoita hyvin niukasti. Amppelissa kasvava karpalo säilyy talven yli lumella peitettynä ulkona.

Sadonkorjuu: Loppusyksystä tummanpunaiset mehukkaat marjat. Säilyvät erinomaisesti.

Tiesitkö: Lehdistössä kaunis syysväri.

Mesimarja

Rubus arcticus

Kukinta: Ihanat vaaleanpunaiset kukat kesäkuussa.

Kasvupaikka: Hapan, kevyehkö kosteutta pidättävä maa. Kitke rikkakasvit.

Hoito: Anna lannoitusta vain hieman, marjalannoitetta tai maatunutta luonnonlannoitetta. Kasvualusta tulee pitää tasaisen kosteana.

Sadonkorjuu: Marjat kypsyvät noin 5–6 viikon kuluttua kukinnasta. Pääsato valmistuu heinäkuun lopulla. Poimi marjat kantoineen täysin kypsinä, eli hiukan kiiltäviä ja pehmeähköinä.

Nauti: Mesimarja on Pohjolan jaloin marja, ainutlaatuisella aromilla maustat jälkiruokasi!

Ihastuttavat mesimarja-amppelit Viherrinki-myymälöissä tänä keväänä!

Lakka/hilla/muurain

Rubus chamaemorus

Kukinta: Kauniit valkeat kukat kesäkuussa. Suojaa harsolla hallalta.

Kasvupaikka: Kostea, hapan kasvualusta, esimerkiksi Havu- ja Rodomulta tai luonnontuve. Kokeile viljelyyn muovilla vuorattua allasta, jossa turvetta vähintään 30 cm.

Hoito: Lisää karkeaa turvetta juurelle syksyisin. Kuohkeuta kasvualustaa puutarhatalikolla. Kitke rikkakasvit. Pintamaan tulee olla kuohkeaa 10–20 sentin syvyydeltä.

Sadonkorjuu: Saat nauttia kullankeltaisia marjoja heinäkuussa.

Tiesitkö: Kypsät lakat sisältävät 3–4 kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini!

Varmista lakkasatosi ja hanki Viherringistä runsaasti kukkivat lakan astiataimet!

Kestävät pienikukkaiset kärhöt kukkivat koko kesän

Viherrinki-kauppiaat ovat valinneet pienikukkaisten kärhöjen joukosta viisi varmaa ja helppohoitoista lajiketta. Istuta näitä kukintaihmeitä ja saat paratiisin pihallesi!

Ensimmäisinä kukkaan puhkeavat alppi- ja kruunukärhöt toukokuun lopulla. Varhaisimmat jalokärhöt availevat pulleita nuppujaan parvekeruukuissa juhannuksen tienoilla, ja pian kukkakuoroon yhtyvät matalat kello- ja tiukukärhöt. Heinäkuun loppupuolella loistavat viinikärhöt sekä mantsurian- ja lumikärhö. Kiinankeltakärhön sydänkesällä alkanut kukintamaratoni päättyy vasta syyspakkasiin.

Jopa kansainvälinen kärhöseura suosittelee näitä Clematis-lajikkeita kaikille puutarhaharrastajille.

Kärhöt verhoavat kukkamereen

Näin saat runsaan kukinnan 

Kasvupaikka: Aurinko tai puolivarjo, runsasravinteinen, hikevä; kasvualusta seinustalla väh. 60 cm syvä.

Kastele ja lannoita: Säännöllinen kastelulannoitus kasvukaudella tekee kukinnasta runsaan. Multa ei saa olla rutikuivaa eikä märkää.

Istuta matalaan eli juuripaakun pinta maanrajaan: alppi-, kruunu-, siperian-, kello-, lumi-, tuoksu- ja keltakärhöt.

Istuta syvälle eli juuripaakun pinta 20–30 cm (Pohjois-Suomessa jopa 50 cm) maan alle: tiuku-, lyhty- ja viinikärhöt, isokukkaiset jalokärhöt.

Pienikukkaiset kärhöt menestyvät Pohjois-Suomessa saakka ilman talvisuojausta. Nämä terveet ja runsaasti kukkivat köynnökset mahtuvat jopa parvekelaatikkoon.

Kärhöjen kukintakalenteri

 

Uskollisia kukkijoita

Viinikärhö ’Purpurea Plena Elegans’ kuuluu kärhöjen aateliin. Vaikka lajike on peräisin 1800-luvulta, se on yhä suosittu erinomaisen kestävyytensä ja kerrannaisten kukkiensa ansiosta. Luumunpunaisia, pallomaisia kukkia avautuu heinäkuun lopulta jopa lokakuuhun.

Tiukukärhö ‘Arabella’ on tullut lyhyessä ajassa yhdeksi maailman arvostetuimmista kärhöistä. Matala lajike polveutuu ruohovartisesta kellokärhöstä ja isokukkaisesta jalokärhöstä. ’Arabella’ kukkii heinä–elokuun vaihteesta syksyyn. Suuret violetinsiniset kukat.

Kärhö ’Sweet Summer Love’ on ensimmäinen ihanasti tuoksuva klematis, jolla on hyvin värikkäät ja isohkot kukat. Jalostaja paljastaa että ’Sweet Summer Love’ on sukua tuoksukärhölle, mutta muut sukupuun jäsenet jäävät salaisuudeksi. Kukkien tuoksu on sekoitus orvokkia, vaniljaa ja mantelia. Lajike kukkii keskikesästä syksyyn niin ylenpalttisesti, että yhdestä taimesta on laskettu 1000 kukkaa! Terälehdet ovat nuppuisina syvänpunaiset, avoimina puna–sinivioletit.

Lumikärhö ’Paul Farges’ tunnetaan myös nimellä Summer Snow, kesälumi. Köynnös peittyykin elokuussa valkoiseen kukkapeittoon. Tähtimäiset, pienet kukat tuoksuvat kevyesti. Vaikka köynnöksestä tulee jopa kuusimetrinen, se näyttää aina sirolta raikkaanvihreän pienikokoisen lehdistön ja pilvimäisten kukintojen ansiosta.

Lyhtykärhö ’Princess Diana’ on yhtä elegantti ja unohtumaton. Vaaleanvihreä lehdistö luo täydellisen taustan hohtavan punaisille kukille, joita puhkeaa heinäkuusta syyspakkasiin. Tulppaanimainen teriö paljastaa vähitellen pinkin sydämensä. Parimetrinen köynnös on niin helppohoitoinen, että sitä suositellaan vasta-alkajille.

Tuoreet mansikat – suomalaista kesää parhaimmillaan

Kotimaiset mansikan satotaimet:
Runsassatoiset ja terveet!

Nauti jo tänä kesänä oman puutarhan mansikoista. Viherringin puutarhurisi valitsema -tuoteperheessä on monipuolinen lajikevalikoima mansikan satotaimia. Ne on kasvatettu kylmävarastoiduista kotimaisista terveistä taimista. Viljelijä valitsee satotaimiksi suurimmat taimensa, joissa on kukka-aiheita runsaasti valmiina. Näistä taimista saat poimia satoa jo istutuskesänä.

Mansikan satotaimet voidaan istuttaa perinteisesti peltoon mansikkamaaksi, mutta ne ovat erinomainen valinta myös parvekeviljelyyn ja ruukkuihin. 

Jatka satokautta istuttamalla useampaa lajiketta. Puutarhamansikka tuottaa marjoja noin kolme viikkoa. Ota siksi sekä aikaisia että myöhäisiä lajikkeita, ja saat herkutella pidempään oman marjatarhasi marjoilla. 

’Jonsok’

  • aikainen ja eriomaisen talvenkestävä
  • marjat läpivärittyneitä, tummanpunaisia, alkusadossa jopa suuria
  • kiinteä marja kestää hyvin kuljetusta ja pakastusta

’Suvetar’

  • keskiaikainen, talvenkestävä, suomalainen jaloste
  • marjat keskikokoisia, miellyttävän makuisia, aromiltaan melko mietoja ja napakkapintaisia

’Honeoye’

  • keskiaikainen, voimakaskasvuinen ja terve
  • marjat hyvin näkyvissä, helppo poimia
  • maku miellyttävän mieto
  • talvenkestävyys keskinkertainen, lumisuoja varmistaa talvehtimista Keski-Suomessa

’Senga Sengana’

  • myöhäinen ja runsassatoinen, nostalginen, pitkään viljelty lajike
  • erittäin voimakaskasvuinen
  • marjat isohkoja ja hieman kulmikkaita, kiinteitä ja tummanpunaisia
  • maku happoisen aromikas

’Polka’

  • melko myöhäinen, satoisa ja talvenkestävä
  • samassa kukkavarressa jopa useita kypsiä marjoja
  • marjat keskikokoisia tai suuria, kiinteitä, pyöreähköjä
  • mehukas, raikkaan makea

 

Nyt mansikkaa istuttamaan!

  1. Valitse lämmin ja aurinkoinen kasvupaikka.
  2. Huomaa, että maan tulee olla kuohkeaa ja hyvin läpäisevää. Savimaa ei sovellu mansikalle.
  3. Istuta mansikan taimet siten, että kasvupiste ei peity mullalla. Kastele huolellisesti istutuksen jälkeen.
  4. Pidä kasvusto ilmavana ja avoimena. Vältä runsasta typpilannoitusta! Liian rehevästi kasvava mansikka tuottaa vähän. Tiheästä lehdistöstä on muutakin haittaa: raakileet eivät saa aurinkoa ja harmaahome voi levitä kosteana pysyvässä kasvustossa.

 

Suklaakirsikka – puutarhurisi suosittelee

Viherringin ammattilaisten vinkeistä iloa oman pihan hoitoon!

Paras vinkkisi suklaakirsikan käyttöön?

Suklaakirsikka – verraton lahjakasvi erilaisiin tilanteisiin, siitä pitävät kaikki. Jo kasvin nimestä herahtaa vesi kielelle. Suklaakirsikka sopii kokonsa puolesta monenlaisille pihoille hyöty- ja koristekasviksi. Helppohoitoisena se on mainio lahja aloittelevallekin pihanlaittajalle. Pensas on myös helppo kuljettaa, vaikka pyörän tarakassa. Mieluinen vieminen tupaantuliaisiin, syntymäpäiville, häälahjaksi, kiitoksena ja ystävän ilahduttamiseen. Kokeile!

Puutarhuri Arja Sarkanen
Kuusankosken Viherpiste Ky Kuusankoski

Tämä erinomaisen maittava kirsikka on helppohoitoinen ja kestävä siperialainen lajike. Lannoita niukasti, jotta kasvi tuleentuu kunnolla syksyllä ja kukkasilmut ehtivät valmistautua riittävän hyvin talveen ja pakkasiin. Itsepölytteisenä lajikkeesta satoa tulee aina, mutta ristipölytys eri kirsikoiden välillä lisää satoa. Viherringin suklaakirsikka on matala pensas, joten kirsikat on helppo suojata linnuilta. Ja kas, pian pääset itse nauttimaan suklaanvivahteisista herkkuhetkistä!

Puutarhuri Antti Kauppila
Kauppila Oy Turku

Suklaakirsikka on ihastuttava aurinkoisen paikan koristekasvi. Istuta kauniisti kasvava pensas aidanteeksi ja vietä keväällä hanamia, japanilaista kirsikankukkien katselujuhlaa. Suklaakirsikkapilvi on lumoava. Elokuussa kypsyvän kirsikan maku on lempeän mantelinen; siitä valmistetut hillot, mehut ja likööri maistuvat raikkaalta. Kaiken kruunaa sadonkorjuun jälkeen hieno oranssin värinen syysasu.

Puutarhuri Kirsi Sjöroos
Viherkäine Rauma

Nauttikaa oman puutarhan kesäherkuista toivottavat Viherringin puutarhurit!