Marjapihlaja – maukas terveysmarja

Suomalaisille hyvin tuttu ketun kommentti pihlajanmarjojen happamuudesta joutaa nyt romukoppaan. Marjapihlajat eivät ole vain tavanomaista makeampia pihlajia vaan ne ovat syntyneet risteyttämällä kotipihlajan kanssa aroniaa, mispeliä, orapihlajaa, päärynää ja saksanpihlajaa, jotka tuovat marjoihin aivan uusia, eksoottisiakin makuja. Useimmat lajikkeet on jalostanut venäläinen Ivan Mitšurin jo 1900-luvun alkupuolella.

marjapihlaja-4

Pihlajanmarjat ovat paljon käyttökelpoisempia kuin yleensä luullaan

Kypsät marjat maistuvat sellaisenaan, mutta parhaiten marjapihlajien aromit pääsevät oikeuksiinsa hilloissa, hyytelöissä ja juomissa. Halutessaan marjat voi kiehauttaa vaikka omenien tai kurpitsan kanssa ja maustaa esimerkiksi vaniljalla, mintulla tai sitruunalla. Runsaan pektiinin ansiosta marjat hyytelöityvät helposti.

Pihlajanmarjat kannattaa poimia vähän eri tavoin käyttötarkoituksen mukaan. Jos on tarkoitus tehdä hyytelöä, marjat käytetään puolikypsinä, koska niissä on silloin runsaasti pektiiniä. Jos aikoo tehdä hilloa tai viiniä, marjojen tulee olla kypsiä. Jos haluat pehmentää marjojen makua, anna syypakkasen puraista niitä ennen poimintaa, ja maku miedontuu. Tai käytä poimittuja marjoja pakastimessa ennen marjaherkkujen valmistusta.

Pihlajanmarjoissa on erityisen paljon C-vitamiinia: 100–200 mg / 100 g marjoja eli saman verran kuin mustaherukassa ja kolme kertaa enemmän kuin appelsiinissa. Pihlajanmarjojen C-vitamiini säilyy hyvin jopa keitettynä. Myös folaatteja, karotenoideja, E- ja K-vitamiineja, kaliumia, rautaa ja kuituja on runsaasti. Lisäksi marjapihlajassa on antioksidantteja supermarjana ylistettyä mustikkaakin runsaammin.

marjapihlaja-5

Maustettu pihlajanmarjahillo

Pihlajanmarjahillon kirpeä, hapan ja samalla makea maku sopii hienosti paistin ja riistan lisukkeeksi. Hillo maistuu mainiolta myös leivän päällä yhdessä juuston kera, kokeile! Hienostuneen aromin saat hilloon maustamalla sen konjakilla, viskillä, kanelilla tai neilikalla.

2 l pihlajanmarjoja
3-4 dl vettä
1-1½ kg sokeria

Mausteeksi keittovaiheessa: kanelitangonpala tai pari kokonaista neilikkaa.
TAI
Mausteeksi valmiiseen hilloon: 1 dl konjakkia tai ½ dl viskiä.

Keitä liemi sokerista ja vedestä. Puhdista marjat ja lisää ne kiehuvaan sokeriliemeen. Anna hillon kiehua hiljalleen n. 15 min välillä sekoittaen. Kun hillo on valmista ja hiukan jäähtynyt voit lisätä hienostuneen aromin antajaksi konjakkia tai viskiä. Jos haluat hillosta mausteisen, lisää jo keittovaiheessa kanelitangon pala tai muutama kokonainen mausteneilikka.

Pihlajanmarja-kurpitsasose

1 l kurpitsakuutioita
½ l pihlajanmarjoja
1½ dl vettä
3-4 dl sokeria

Keitä kattilassa kurpitsakuutioita, pihlajanmarjoja ja vettä, kunnes marjat ovat pehmenneet ja neste haihtunut puoleen. Soseuta seos ja lisää sokeri, määrä riippuu marjojen makeudesta. Kuumenna kiehuvaksi. Nosta liedeltä. Jaa rasioihin tai puhtaisiin pikkutölkkeihin. Pakasta tai säilytä viileässä.

marjapihlaja-2

Omena-pihlajanmarjahyytelö

200–400 g pihlajanmarjoja
1-2 dl vettä
500–600 g omenoita
250–400 g hyytelösokeria
1 tl vaniljaa tai 2 tl vaniljasokeria

Huuhdo pihlajanmarjat ja kaada kattilaan ja lisää vesi. Keitä n. 15 min eli pehmeäksi. Kuori omenat, poista siemenkota ja lohko omenat. Lisää omenat, vanilja ja sokeri pihlajanmarjojen joukkoon. Keitä välillä sekoittaen kunnes omenat pehmenevät. Soseuta sauvasekoittimella. Kaada kuumana kuumiin säilytysastioihin. Sulje kannet tiivisti ja säilytä viileässä.

Hyytelöä voi käyttää paahtoleivän päällä, aamupuurossa, kakkujen täytteeksi tai vaikka lettujen kanssa.

Pihlajanmarjakeitto

250 g pihlajanmarjoja
1½ l vettä
2 rkl perunajauhoja
100 g hedelmäsokeria
1 dl rusinoita

Keitä pihlajanmarjoja vedessä kunnes niiden maku ja väri on liuennut veteen. Siivilöi. Lisää liemeen rusinat ja sokeri. Keitä 5 min ja lisää suurus, joka on sekoitettu kylmään vesitilkkaan. Kiehauta. Tarjoillaan kylmänä.

marjapihlaja-1

Pihlajanmarjajuoma

2½ l pihlajanmarjoja
2 dl siemenettömiä rusinoita
1 l keitettyä, kylmää vettä
5 dl sokeria mehulitraa kohden

Riivi ja huuhdo marjat. Jauha marjat ja rusinat yleiskoneessa tai sauvasekoittajalla. Kaada kylmä vesi seoksen päälle, peitä kannella ja anna seistä noin vuorokauden ajan huoneenlämmössä.

Siivilöi mehu ja mittaa. Lisää sokeri, sekoita kunnes sulaa. Pullota puhtaisiin pulloihin ja säilytä viileässä. Juoma on käyttökeloista heti ja säilyy noin viikon.

Aromikas pihlajanmarjaviina

Tämä ohje vaatii malttia, mutta kärsivällinen odotus palkitaan eksoottisen aromikkaalla ruokaryypyllä.

Täytä pullo hyvin puhdistetuilla pihlajanmarjoilla ja kaada päälle kirkasta viinaa. Anna seistä maustumassa viileässä paikassa ainakin 3 kuukautta. Sen jälkeen marjat siivilöidään pois ja uute saa kirkastua ja kypsyä muutaman kuukauden ennen käyttöä. Valmis pihlajanmarjaviina on kauniin väristä, tuoksuista ja aromikasta.

marjapihlaja-3

Kuivatut pihlajanmarjat

Hyödynnä pihlajanmarjoja myös kuivattuina. Pihlajanmarjat kuivuvat helposti pyyhkeelle levitettynä, mutta toki voit laittaa ne myös marjakuivuriin tai ripustaa terttuina narulle kuivumaan.

Käytä kuivattuja marjoja jauhettua puuroon, mysliin, kakkuun, kekseihin, sämpylöihin tai leipään. Kuivattuja pihlajanmarjoja voi napostella myös sellaisenaan.

Viiniköynnöksen leikkaus

Miksi kasvia leikataan?

Print

1. vuosi

Yksinkertaisinta on kasvattaa viiniköynnöstä koristekasvin tapaan ja harventaa vain versoja ja terttuja varjostavia lehtiä, mutta sato jää pieneksi.

Leikkaamaton kasvusto on liian tiheä etenkin kasvihuoneessa ja altis taudeille. Harvennetussa kasvustossa rypäleet saavat tarpeeksi valoa ja ehtivät kypsyä ennen talvea.

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa leikata ja tukea viiniköynnös. Taimen voi kasvattaa esim. T- tai J-muotoon, ja runko voi olla 10–80 cm pitkä ja siitä voi kasvaa yksi tai useampi haara. Kaikkia kasvumuotoja leikataan kerran syys–kevättalvella ja ainakin pari kertaa kesällä.

 

 

 

Istuta ajoissa

Print

2. vuosi

Viiniköynnös ei tuota satoa ensimmäisenä kesänä. Voit jättää taimeen istutettaessa pari voimakkainta versoa.

Paras istutusaika on keväällä tai alkukesällä, mutta astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan. Istuta kuitenkin syksyllä ajoissa, jotta taimi ehtii juurtua talven tuloon mennessä.

 

 

 

 

 

Leikkaus 1.–3. syys- tai kevättalvena

Print

3. vuosi

Kannusleikkaus (kuvasarja alla) on helppo ja muistuttaa pensasaidan kasvatusta. Lyhennä köynnöksen lepotilan aikana puutuneita, edellisen kesän versoja 2 silmun mittaisiksi. Yhteensä köynnökseen jää vain 10–20 silmua, jotka lähtevät kasvuun keväällä.

Tee kannusleikkaus syksyn lehtien putoamisen jälkeen, mutta ennen keväällä alkavaa silmujen turpoamista ja nestevirtauksen alkamista. Älä leikkaa enää huhti–toukokuussa, jolloin katkaistu oksa vuotaa runsaasti mahlaa.

Köynnös tulee vuosi vuodelta isommaksi ja lopulta pääversot tulevat liian vanhoiksi, jolloin niitä aletaan poistaa ja tyvestä annetaan kasvaa uusi runko tai runkoja vanhan tilalle.

 

 

 

Kesäleikkaukset

Print

Kesäleikkaus

heinäkuun lopussa ja elokuussa edistävät rypäleiden kypsymistä. Jätä terttuoksaan tertusta eteenpäin vähintään 2, mieluummin 5–8 lehteä. Lehtihankoihin muodostuu parissa viikossa uusia pehmeitä verson alkuja, kuin tomaatin ”varkaita”, jotka poistetaan. Poista myös rypäleitä varjostavia lehtiä ja tyveltä kasvavat uudet versot (ellet halua kasvattaa uutta runkoa).

Jos rypäleitä on paljon, poista pienimarjaisimpia terttuja tai typistä niitä kärjestä. Riittää kun yhdessä versossa on 1–2 rypäleterttua. Jäljelle jääneet rypäleet ehtivät kypsyä varmemmin.

Kasvu loppuu itsekseen vasta syyspakkasiin. Edistä tuleentumista ja pysäytä köynnöksen pituuskasvu lyhentämällä latvoja elokuun alkupuolelta lähtien.

Viiniköynnöksen kasvatus

Auringon lämpöönviini-pergola

Kestävät lajikkeet tuottavat satoa eteläseinustalla, pergolassa tai pilarissa. Istuta aremmat lajikkeet kasvihuoneeseen tai lasitetulle parvekkeelle.

Tue versot säleikköön tai rautalankoihin.

 

 

 

Syvä kasvualustaviini-istutus

Ravinteikas, humuspitoinen ja vettä läpäisevä, noin 50 cm syvä, mutta seinustalla vähintään 60 cm syvä. Peruslannoita ja kalkitse kasvualusta ennen istutusta. Latvialaiset lajikkeet kuten ’Zilga’ viihtyvät happamassa maassa (pH 5–6), muille sopii reilu kalkitus.

 

 

Istuta syvään

Kun juuripaakun päälle tulee vähintään 15 cm multaa, juuristo saa hyvän suojan talvikylmyyttä vastaan. Tue versot aluksi kepeillä. Kastele 1–2 kertaa viikossa juuriston syvyydeltä, kunnes taimi on juurtunut ja kasvattaa uusia versoja. Kun istutat useita taimia, sijoita ne vähintään metrin välein, sillä viiniköynnöksestä tulee rehevä ja runsasversoinen. Voit rajoittaa kasvua leikkaamalla.

 

 

 

Leikkaus helpolla tavallaviini-kesäleikkaus

Kasvata viiniköynnöksen koristekasvin tapaan, jolloin leikkaustarve on vähäinen. Leikkaa puutuneita versoja syys- tai kevättalvella, sillä keväällä haavat vuotavat liikaa. Harvenna kesällä versoja ja lehtiä, jotta raakileet saavat valoa ja kypsyvät.

 

 

 

Talvisuojausviini-talvisuojaus

Jotta köynnös valmistautuu ajoissa talvilepoon, levitä typetön syyslannoite jo elokuun alussa. Suojaa taimi ensimmäisinä talvina pakkasharsolla ja levitä juuriston päälle esim. kasa lehtiä, havunoksia tai turvetta. Levitä suojat maan jäädyttyä ja poista keväällä roudan sulettua.

Alppiruusun istutus ja hoito

rhodon istutus_mvViihtyy puolivarjossa

Suurin osa alppiruusuista suosii puolivarjoista kasvupaikkaa; auringossa ne kuivuvat herkästi, kun taas syvässä varjossa kukinta jää niukaksi. Alppiruusut viihtyvät parhaiten ryhmissä, missä niitä varjostavat esim. hortensiat, pensasmustikat ja tuijat. Poista kasvatusastia ja istuta taimi entiseen kasvusyvyyteen.

 

Kuohkea hapan maa

Tee kasvualustasta vähintään 50 cm syvä ja varmista, ettei vesi seiso istutuspaikalla keväällä eikä syksyllä. Kasvualusta on ihanteellisen ilmavaa ja kevyttä, kun käsi uppoaa siihen kyynärpäätä myöten!

Paranna maata humuspitoisella, peruslannoitetulla ja happamalla havu-rhodomullalla. Myös turve ja maatunut lehtikomposti käyvät alppiruusuille.

Älä kalkitse kasvualustaa, sillä alppiruusut pitävät hapahkosta maasta (pH 5–5,5).

 

Kata maanpinta

Kate vähentää veden haihtumista maasta ja estää rikkakasveja itämästä. Levitä kuoriketta tai puuhaketta koko juuristoalueelle tasainen 5–10 cm:n kerros. Kuorikatteen vaihtoehdoksi käyvät matalat maanpeittoperennat, kuten rönsyleimu ja rentoakankaali.

 

Kastele kuivina kausina

Älä päästä kasvualustaa kuivumaan koskaan kokonaan. Alppiruusun herkästi kuivuva juuristo on pieni ja se sijaitsee lähellä maanpintaa. 20–30 litraa vettä pensaalle on sopiva kerta-annos.

 

Lannoita tarvittaessa

Istutuksen jälkeen, kun alppiruusu on juurtunut ja kasvaa, sitä voi lannoittaa tarpeen vaatiessa. Käytä esim. havu-rodolannoitetta, joka pitää kasvualustan happamana. Kasteluveteen sekoitettua lannoitetta voi antaa roudan sulamisesta heinäkuun alkupuolelle saakka 2–3 kertaa kuukaudessa.

 

Poista kuihtuneet kukat

Se jouduttaa uusien versojen kehitystä ja parantaa seuraavan vuoden kukintaa, kun kasvin voimia ei kulu siementen tekemiseen. Samalla pensas siistiytyy. Kuihtunut kukka napsahtaa poikki lehtihangasta sormivoimin. Varo vain katkaisemasta uusia versonalkuja.

 

Varjosta kevättalvellaRhodo_talvi_mv

Suojaa nuoren taimen juuristo syksyllä talvisuojaturpeella tai lehtikasalla. Ikivihreät alppiruusut haihduttavat vettä auringonpaisteessa talvellakin, mutta eivät saa täydennystä vesivarastoihinsa jäätyneestä maasta. Varjosta etenkin nuori alppiruusu viimeistään helmi–maaliskuussa, ennen aurinkoisia kevätpäiviä. Käytä vaikka säkkikangasta tai varjostusverkkoa, jotta ilma kiertää kasvustossa.

Ryhmäruusun istutus ja hoito

ryhmäruusu-mv1Auringon lämpöön

Ryhmäruusu kukkii runsaasti ja kauan, kun se saa paljon valoa, lämpöä ja ravinteita. Maan tulee olla myös riittävästi kosteutta pidättävä, huolella kalkittu, kuohkea ja hyvin ojitettu. Jos pohjamaa on tiivistä, laita 20 cm kivimurskaa tai karkeaa soraa multakerroksen alle salaojitukseksi. Läpäisevä kasvualusta on hyvän talvehtimisen edellytys; vesi ei saa koskaan seisoa ruusupenkissä. Multakerroksen tulisi olla 50 cm, seinustalla 60 cm syvä. Peruslannoita ja -kalkitse maa jo ennen istutusta. Kalkitse niin, että maan pH on 6–6,5.

 

Istuta syvään

Ryhmä- eli jaloruusut on vartettu kestävään perusrunkoon. Kylmänarka jalonnuskohta erottuu muhkurana juurten ja varren välissä. Istuta taimi niin syvään, että jalonnuskohta jää noin 15 cm maan alle turvaan pakkasilta. Hyvin haarautunutta astiataimea ei yleensä tarvitse leikata istutuksen yhteydessä. Jos istutat paljasjuurisen taimen, leikkaa se kuten keväällä.

 

Kastele ja lannoita

ryhmäruusu-mv2

Kesäleikkaus

Kastele istutuksen jälkeen helteillä pari kertaa viikossa, muulloin kerran viikossa, kunnes taimi on juurtunut. Anna vettä kerralla 10 litraa/taimi, jolloin maa kastuu koko juuriston syvyydeltä.

Kun ruusu on juurtunut ja kasvattaa uusi versoja, jatka kastelua tarpeen mukaan ja aloita lannoitus ruusulle sopivilla ravinteilla, sillä jatkuva kukinta kuluttaa kasvin voimia. Vaihda typpeä sisältävä lannoite elokuun alussa syys- tai PK-lannoitteeseen, mikä varmistaa kasvun päättymisen ajoissa ennen talvea ja talvehtimisen.

 

Kesäleikkaus

Poista kuihtuneet kukat, jotta kasvi suuntaa voimansa siementen sijasta kukintaan. Typistä kukkinut oksa ylimmän 5-lehdykkäisen lehden yläpuolelta – se edistää uusien kukkien kehitystä.

Poista kesällä mahdolliset perusrungosta kasvavat villiversot maan alta saakka.

 

Torju tuholaiset

ryhmäruusu-mv3

Myöhään syksyllä tyvelle levitetään esim. kasa talvisuojaturvetta ja oksien päälle kerros havuja tai pakkaspeite.

Tuhohyönteiset, kuten kirvat ja kääriäistoukat, syövät tai imevät kukkanuppuja ja lehtiä. Tarkista lehtien alapinnat. Käytä vain tarvittaessa torjunta-aineita ja noudata niiden käyttöohjeita huolella.

 

Suojaa talveksi

Lisää syksyllä ruusun tyvelle hiekkapitoista multaa, jos maa on painunut. Pitkiä versoja voi lyhentää, jotta talvisuojaus helpottuu. Levitä suojat vasta maan pinnan jäädyttyä. Versoja ei kannata suojata liian aikaisin, etteivät ne ole kauan kosteassa ja alttiina kasvitaudeille. Kasaa ruusun tyvelle esim. talvisuojaturvetta 10–15 cm ja peitä oksat ilmavasti havuilla tai pakkaspeitteellä. Lumi on hyvä suoja, joten sitä voi myös kasata löyhästi.

Huolehdi, että kevättalven aurinko ei paahda kasveja talvisuojan alla. Poista suojia vähitellen ruusun päältä ja lopullisesti vasta, kun yöpakkaset ovat ohi ja maa sulanut.

 

Kevätleikkaus

ryhmäruusu-mv4

Keväällä talvisuojat poistetaan ja ruususta poistetaan kuolleet ja heikot versot. Jäljelle jääneitä oksia typistetään.

Leikkaa ryhmäruusu varhain keväällä, ennen kuin silmut avautuvat. Poista kuolleet ja heikot oksat. Jätä ruusuun vähintään 3–5 vahvaa oksaa ja lyhennä ne 3–5 terveen silmun yläpuolelta.

Mansikan istutus ja hoito

Kasvupaikka

Mansikka-1Valitse aurinkoinen ja sateen jälkeen nopeasti kuivuva paikka. Kasvualustan tulee olla vähintään 30 cm syvä. Kalkitse ja lannoita maa kloorittomalla ja vähätyppisellä lannoitteella. Levitä 10 cm korkean multaharjun päälle esim. mansikkakangas ja peitä sen reunat mullalla. Näin estät rikkakasvien kasvun eivätkä mansikat likaannu. Voit kasvattaa mansikat 1–2 rivissä. Sopiva taimiväli on 35–40 cm.

Mansikoita voi kasvattaa myös parvekkeella ja terassilla amppeleissa, ruukuissa tai turvesäkeissä.

Istuta taimi

Mansikka-2mansikkakankaaseen tai -muoviin leikattuun aukkoon. Varmista, että mansikan kyhmymäinen kasvupiste tulee oikeaan syvyyteen, juuri maanpinnan yläpuolelle. Tiivistä maa taimen ympärillä käsin ja kastele lopuksi. Taimia voi istuttaa koko kasvukauden eli keväästä syksyyn. Istuttamalla eri aikaan kypsyviä lajikkeita satokausi pitenee. Aikaisia lajikkeita ovat esim. ’Zefyr’ ja ’Honeoye’. Keskivarhaisia ’Jonsok’ ja ’Suvetar’. Erityisen myöhään kypsyvät ’Bounty’ ja ’Polka’. ’Ria’ tuottaa satoa jatkuvasti aina syksyyn asti!

Älä kastele marjoja,

vaan mansikkamaata valuttamalla kasteluvesi riviväleihin. Näin marjat eivät kostu ja homehdu. Poimi marjat kuivalla säällä. Kastelu on tarpeen kuivana kesänä ja tarvittaessa myös elo–syyskuussa, kun mansikka luo uudet kukka-aiheet seuraavaa kesää varten.

Suojaa sato linnuilta

jo raakilevaiheessa rastasverkolla tai hallaharsolla, jonka voit pingottaa esim. muoviputkien päälle. Harso suojaa myös keväällä ja alkukesällä hallalta ja aikaistaa satoa erityisesti Pohjois-Suomessa.

Lannoita maltilla

Hyvin peruslannoitettu mansikkamaa ei juuri hoitolannoitusta kaipaa. Varo etenkin liiallista typpilannoitusta, joka kasvattaa lehtiä kukkien sijaan. Tarvittaessa voit antaa vähätyppistä lannoitetta keväällä ja typetöntä PK-lannoitetta elokuussa.

Sen sijaan jatkuvasatoista ’Ria’-mansikkaa ja ruukussa kasvatettavia mansikoita tulee ravita laimealla kastelulannoiteliuoksella koko kesän ajan.

Poista rönsyt

Mansikka-3sadonkorjuun jälkeen. Ne vievät voimia kukinnalta ja sadolta ja tekevät kasvustosta liian tiheän.

Harjaa kuolleet lehdet pois

seuraavana keväänä. Näin torjut kasvinjätteissä piileviä tauteja ja talvehtineita tuhohyönteisiä.

Uusi kasvusto viiden vuoden välein,

jotta mansikka tuottaa marjoja kunnolla. Anna maan levätä ja istuta uusi mansikkamaa toiseen paikkaan. Käytä tarkastettuja taimia, joissa ei ole kasvintuhoojia.

Kärhöjä kukkapenkkiin

Clematis-Arabella-ruusuAina on tilaa vielä yhdelle kärhölle!

Kaksin aina kaunihimpi, pitää paikkansa myös kasvikunnassa. Kukkien eri värit ja muodot korostavat toisiaan. Anna kärhöjenkin kukoistaa arvoisessaan seurassa perennojen kanssa.

Kaikki kärhöt sopivat kukkapenkkiin, kun kumppanit valitaan oikein. Istuta ryhmään mieluiten keskenään yhtä vahvoja kasveja, jotka eivät tukahduta toisiaan.

Lisäksi kasvikaverien pitää viihtyä samanlaisella kasvupaikalla kuin kärhöt. Auringossa tai puolivarjossa sekä kukinta että kasvu on runsasta.

Kärhölle sopiva maa on tuore, peruskalkittu, runsasravinteinen ja läpäisevä. Kasvualustan pitää olla ainakin 40 cm syvä, mutta seinustalla 60 cm syvä.

Korkeat tai matalat versot

Tarkista, kuinka korkeaksi kärhö kasvaa eli onko se lyhyt- vai pitkäversoinen. Monimetrinen ja rehevä laji kuten kiinankeltakärhö nousee korkealle ja peittää suurenkin alan. Maanpintaa myöten etenevä kärhö verhoaa vaikkapa jyrkän rinteen, kivikon tai paljaan mullan.

Clematis-Arabella-paivansilmaKärhömatto voi korvata myös maanpeiteperennan. Matalimmat kärhöt, esimerkiksi 30-senttinen tiukukärhö ’Little Artist’, ovat edukseen kasviryhmien etualalla. Ne kannattaa istuttaa pienten ja yhtä hillitysti kasvavien perennojen viereen.

Kärhön voi ohjata perennapenkissäkin köynnöskehikkoon, heinäseipääseen tai vaikka kanaverkkoon. Näin kärhö kohoaa kukkapilariksi ympäröiviä kasveja korkeammalle. Tukena voi toimia myös pensaan oksisto tai tanakkavartinen perenna.

Helpot perennamaiset kärhöt

Monivuotisten kukkien ja pensaiden joukossa voi kasvattaa mitä tahansa kärhöä, mutta erityisen hyvin tarkoitukseen sopivat perennamaiset kärhöt.

Tällaisia ovat kellokärhö (Clematis integrifolia) ja tiukukärhöt (C. x diversifolia). Niillä on suhteellisen matala kasvusto, joka ei kierry itse tukeen! Versot kuolevat talven tullen ja joka kevät mullasta työntyvät uudet versot, joihin puhkeaa kukkia keskikesästä syksyyn.

Perennamaisten kärhöjen leikkaus ei voisi olla helpompaa: poista kuolleet versot varhain keväällä maata myöten.

Sirot tiuku- ja kellokärhöt

Clematis-perennat-ruusutNämä talvenkestävät, terveet kärhöt kukkivat keskikesästä syksyyn. Voit istuttaa niitä minne vaan: korkeimmat voit tukea seinustalle, matalimmat ovat mitä parhaimpia reunuskasveja. Tai anna versojen lamota maahan ja muodostaa kukkamättäitä kasvikumppanien päälle ja väleihin. Voit myös sitoa kärhön pystyyn kukkapilariin.

Leikkaus on äärimmäisen helppoa: poista kuihtuneet versot maata myöten keväällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

’Alionushka’
Pinkkejä isohkoja kukkia avautuu heinäkuusta syyskylmiin. Kukat 5–8 cm leveitä. Korkeus 1–2 m. Vyöhykkeet I–IV (V).
Clematis-Alionushka
’Arabella’
Yksi maailman arvostetuimmista kärhöistä! ’Arabella’ kukkii heinäkuusta syyspakkasiin. Suuret, 5–8 cm leveät kukat. Korkeus 1,5–2 m. Vyöhykkeet I–V.
’Arabella’
’Hakuree’
Jasmiinille tuoksuvia, laventelinsävyisiä kukkia puhkeaa kesä–heinäkuusta syksyyn. Lajikkeen japanilainen nimi tarkoittaa ”lumivalkoista vuorenhuippua”. Korkeus alle 1 m. Vyöhykkeet I–V.
Clematis-Hakuree
’Little artist’
Runsaasti pieniä kukkia kesäkuusta myöhäissyksyyn. Hyvin matala ja hillittykasvuinen, sopii myös maanpeittäjäksi ja ruukkuun. Korkeus 0,3 m. Vyöhykkeet I–VI.
Clematis-Little-Artist
’Rooguchi’
Korumainen sinivioletti kukinta heinä–loka- kuussa. Kukka kooltaan 4–5 cm. Rentoversoinen kärhö Japanista. Korkeus 1,5–2 m. Vyöhykkeet I–III.
Clematis-Rooguchi

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Clematis

Ihastu marjapihlajan uusiin makuihin

Sorbus-Likornaja

’Likornaja’

Kokeile jotain täysin uutta ja helppoa! Marjapihlajien kasvatus onnistuu Pohjois-Suomea myöten eikä vaadi viherpeukalon taitoja. Näiden pikkupuiden marjat ovat miedompia, makeampia ja isompia kuin tavallisella pihlajalla.

Marjapihlajien aivan uudet, eksoottisetkin maut ovat peräisin mm. aronialta, mispeliltä, päärynältä, orapihlajalta ja saksanpihlajalta. Kun niitä on risteytetty kotipihlajan kanssa, on syntynyt maukkaita marjapihlajia. Useimmat lajikkeet on jalostanut venäläinen Ivan Mitšurin 1900-luvun alkupuolella.

Keväthalla ei vie marjapihlajien satoa, koska ne kukkivat metsämustikkaa myöhemmin ja oksat säästyvät maanpinnassa hiipiviltä kylmiltä ilmavirroilta. Syyskesällä kypsyvät marjatertut on nopea ja helppo kerätä seisaaltaan. Myös puhdistus käy nopeasti, sillä oksilla marjat pysyvät puhtaina.

Maukas talousmarja

Kypsät marjat maistuvat sellaisenaan, mutta parhaiten marjapihlajien aromit pääsevät oikeuksiinsa piirakoissa, hyytelöissä ja juomissa. Halutessaan marjat voi kiehauttaa vaikka omenien kanssa ja maustaa esimerkiksi vaniljalla, mintulla tai sitruunalla. Runsaan pektiinin ansiosta marjat hyytelöityvät helposti.

Värien juhlaa

Sorbus-Granatjana-kukkii

’Granatjana’

Paitsi maukas ja helppohoitoinen hyötykasvi, marjapihlaja on myös täydellinen koristekasvi. Siinä on kaunista joka osa: kukat, lehdet, marjat ja paljas talvinen oksisto. Lehtien värisävyt vaihtuvat vuodenajan mukaan, kun vaaleanpunertavat kevätlehdet tummenevat kesän edetessä ruohonsävyistä syvänvihreään. Kasvukauden päättää ruska, luonnon oma värijuhla, jolloin lehdet hehkuvat tumman purppuraisina, punaisina ja oranssinkeltaisina.

Marjapihlajien tuoksuvat, valkoiset kukinnot puhkeavat oksille alkukesällä samaan aikaan kuin kotipihlajalla. Loppukesällä oksat notkuvat isomarjaisten terttujen painosta. Raakojen marjojen vaaleus vaihtuu vähitellen kypsiin kirsikan- ja viininpunaisiin sävyihin.

Marjapihlaja on myös kaunis kukkiva koristepuu, jolla on upea syysväritys.

Vähään tyytyvä monikäyttökasvi

Sorbus-Burka_ruska

’Burka’

Venäjän mantereisessa ilmastossa syntyneet marjapihlajat menestyvät erinomaisesti Suomessa. Istutus, hoito ja sadonkorjuu on todella helppoa. Istuta taimet aurinkoon tai puolivarjoon, tavalliseen puutarhamaahan. Kastele säännöllisesti, kunnes taimet ovat juurtuneet. Satoa pääsee maistelemaan yleensä jo seuraavana kesänä. Marjapihlajia ei tarvitse leikata, taivuttaa eikä lannoittaa vuosittain. Karussa maassa juuristolle kannattaa levittää vähätyppistä marja- tai syyslannoitetta.

Marjapihlajat voi kasvattaa monihaaraisena pensaana tai pikkupuuna. Ne ovat matalampia ja muutoinkin pienempiä kuin metsissä tavattava kotipihlaja.

Makean miedot marjapihlajat

Poimi aromikkaat marjat vaivatta oman puun oksilta. Tavallista pihlajaa selvästi makeammat marjat ovat erinomaisia hilloissa, mehuissa ja piirakoissa sellaisenaan tai yhdistä ne omeniin tai luumuihin. Marjapihlajat ovat myös kukkivia koristepuita, jotka mahtuvat pieneenkin pihaan.

’Burka’
Makeat, punaruskeat marjat voi nauttia sellaisenaan. Miedosti aronialle maistuva marja on kooltaan jopa 2 senttiä! Puu antaa satoa 3–4 vuodessa istutuksesta. Koti- ja saksanpihlajan sekä puna- aronian risteymällä on kiiltävät lehdet, jotka punertavat keväällä. Korkeus 2 m. Vyöhykkeet I–IV.

’Granatnaja’
Lähes kirsikan kokoiset, tumman- punaiset, sisältä oranssit marjat ovat parhaimmillaan piirakoissa, hilloissa ja mehuissa. Vain lievästi happoisuutta. Siperianorapihlajan ja kotipihlajan risteymä. Korkeus 3–5 metriä. Vyöhykkeet I–VI.

’Likornaja’
Marjat ovat tumman punaruskeat, makeat ja isommat kuin kotipihlajalla. Maku muistuttaa aroniaa, sillä ’Likornaja’ on kotipihlajan ja marja-aronian risteymä. Pikku- puu tai pensas marjoo säännöllisesti ja sillä on erittäin kaunis syysväri. Korkeus 2 m. Vyöhykkeet I–IV.

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Kjell Wickman, Ella Räty, Helinä Kauppinen

Pensasmustikoilla kauniiksi

Mustikka-2Pensasmustikat kelpaavat nirsoimmallekin herkkusuulle. Maukas terveysmarja myös värittää puutarhaasi. Valkoinen kukinta keväällä, kiiltävänvihreä kesälehdistö ja tulenpunainen ruska tekevät pensasmustikasta arvokkaan koristepensaan.

Kukapa ei ihastuisi syvänsinisiin makeisiin marjoihin, jotka ovat 2–3 kertaa suurempia kuin metsämustikat. Suuret marjatertut on nopea poimia; 10 litran ämpäri täyttyy tunnissa. Vaaleamaltoiset pensasmustikat eivät tahraa suuta ja säilyvät jääkaapissa erinomaisina reilun viikon. Lisäksi ne pysyvät sulatettaessa kiinteinä.

Nauti tuoreena, smootheissa ja leivonnaisissa tai kuivaa talven varalle. Pensasmustikka sisältää runsaasti mm. antioksidantteja, jotka ehkäisevät ikääntymisen haittoja. Mustikoita sanotaankin kauneus- ja nuoruusmarjoiksi.

Puutarhurit arvostavat pensasmustikan monikäyttöisyyttä. Se sopii piikittömänä ja taatusti vaarattomana lapsiperheidenkin pihaan. Pensasryhmiin ja -aidanteisiin on tarjolla matalia, puolikorkeita ja korkeita lajikkeita. Pienimmät soveltuvat myös maanpeittäjiksi.

Vähintään kahta lajiketta

Vaccinium-North-Blue

Marjoja mielivän kannattaa istuttaa pensasmustikoita vähintään kahta lajiketta, sillä sato suurenee ja aikaistuu ristipölytyksen ansiosta. Kimalaiset ja mehiläiset ovat tehokkaimpia pölyttäjiä. Koska pensasmustikat kukkivat myöhemmin kuin metsämustikka, keväthallat eivät haittaa kukintaa.

Aikaiset lajikkeet, kuten ’Alvar’ ja ’Aino’, kypsyvät heinä–elokuun vaihteessa. Useimpien sato kypsyy elokuun aikana – tällaisia ovat esimerkiksi ’North Blue’, ’Jorma’ ja ’Patriot’. Myöhäisetkin kuten ’Arto’ valmistuvat syyskuun puoliväliin mennessä.

Hapan kasvualusta

Vaccinium-corymbosum-BluegoldPensasmustikka viihtyy happamassa maassa mm. atsalean parina.

Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, lämmin ja tuulensuojainen. Istuta taimet noin metrin välein loivaan rinteeseen tai kohopenkkiin. Ihanteellinen maa on läpäisevää hietamultaa, johon on sekoitettu Havu-Rhodomultaa tai kalkitsematonta turvetta. Pensasmustikka tarvitsee happaman kasvualustan, jonka pH on 4,5–5,5. Lannoitukseen sopiikin havu-rhodolannoite.

Maan tulee olla hikevää. Kastele kesä–heinäkuussa kuivina ajanjaksoina, jotta raakileet eivät varise. Voit suojata marjat linnuilta rastasverkoilla. Levitä talveksi pensaiden ympärille verkot, sillä jäniseläimet ja myyrät syövät mielellään versoja.

Kate torjuu rikkakasvit

Kata maa, jotta rikkakasvit lannistuvat eikä pensasmustikan suppea ja lähellä maanpintaa kasvava juuristo kuivu. Mansikkakangas pitää marjat puhtaina ja lämmittää maan varhain keväällä. Myös 5–7 cm paksu hake- tai kuorikekerros käy katteeksi. Erinomainen luonnollinen ja kaunis kate syntyy matalista, happamassa maassa viihtyvistä maanpeitekasveista. Tällaisia ovat vaikkapa sini- tai roosakukkainen rönsyleimu, valkoisenaan kukkiva tiarella eli pitsimyssy ja keltakukkainen rönsyansikka.

Leikkaustarve on vähäinen. Poista keväisin vioittuneet ja maahan painuneet oksat. Ala nuorentaa pensasmustikkaa vasta sen ollessa noin 10-vuotias. Poista keväisin 1–3 vanhinta, huonosti tuottavaa versoa.

Herkullista silmäruokaa

Tahraamattomat, kiinteät ja erinomaisesti säilyvät marjat helpottavat ruuanlaittoa. Suuret marjat on helppo ja nopea poimia. Valkoisen kukinnan ja komean syysvärin ansiosta pensasmustikka on myös oivallinen koristekasvi.

’Arto’
Kotimainen uutuus! Erityisen aromikkaat ja kauan säilyvät marjat. Hyvin runsas sato kypsyy myöhään. 100–130 cm. Vyöhykkeet I–III.

’Jorma’
Kotimainen uutuus! Iso pensas, iso sato. Maukkaat ja miedot marjat kypsyvät elokuussa. Noin 150 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).

’North blue’
Hyvin suuri, maukas ja hapokas marja. Satoa elo–syyskuussa 2–4 kg/pensas. Korkeus 70–90 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).

’Patriot’
Erittäin suuri (yli 2 cm), makea ja maukas marja. Rehevä, iso pensas tuottaa elokuussa marjoja 4,5–9 kg. 100–130 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).

Istuta eri lajikkeita vierekkäin, niin sadon määrä ja laatu kohenevat entisestään!

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Fotolia

Väriä koko kesäksi

Berberis-thunbergii-Admiration

’Admiration’

Puutarhasta tulee varmasti monivärinen keväästä syksyyn, kun istutat vihreiden kasvien lisäksi pensaita, joiden lehdet ovat punaiset, keltaiset tai vaikkapa valkokirjavat.

Värikäs lehdistö on kuin koko kesän jatkuva kukinta

Upeinkin kukinta loppuu aikanaan. Niinpä parhaimmissa puutarhoissa on kasveja, joiden koristearvo ei riipu yksin kukinnasta. Tällaisia ovat lajit, joilla on koko kesän värikäs, vihreästä poikkeava lehdistö. Käyttökelpoisimmat värikasvit ovat pensaita, joiden oksistot antavat istutuksille hahmon myös lehtien varistua.

Värikkäitä pensaita riittää kaikenlaisille kasvupaikoille: aurinkoon ja varjoon, kuivaan ja kosteaan maahan. Koska etenkin keltaisilla kasveilla on vähän lehtivihreää, ne tarvitsevat enemmän valoa kuin vihreät lajikkeet. Siksi väripensaiden paras kasvupaikka on tavallisesti aurinkoinen tai puolivarjoinen. Toisaalta varjossa valkoiset ja keltaiset lehdistöt erottuvat vaivatta.

Uudet oksat ja lehdet ovat kaikkein värikkäimpiä. Rohkea alasleikkaus tekee vanhuuttaan ränsistyneen tai vaikkapa maata myöten paleltuneen happomarjapensaan jälleen nuoreksi ja saa pensaan värit hehkumaan.

Monta tehtävää ja kokoa

Kasveilla on puutarhassa eri tehtäviä, jotka määrittävät paljolti tarvittavan kasvin koon. Näkösuojaksi, pensasaitaan ja taustalle tarvitaan korkeita ja keskikorkeita pensaita. Isohkoja tummanpunaisia pensaita ovat mm. heisiangervot ’Diabolo’ ja ’Summer Wine’ sekä purppurahappomarja ’Atropurpurea’. Aidannetta voi piristää myös valkokirjokanukka ’Ivory Halo’.

Pienet pensaat sijoitetaan kasviryhmissä etualalle. Värikkäitä pikkupensaita edustavat keltajapaninangervot ja lukuisat japaninhappomarjan lajikkeet. Mataliksi maanpeittäjiksi vaikkapa rinteeseen tai kapeaan luiskaan sopivat mattomaiset tai kääpiömäiset lajikkeet, kuten keltajapaninangervo ’Magic Carpet’.

Monta muotoa

Värikkäissä pensaissa on myös kaiken muotoisia lajeja. Pallomaiset pensaat ovat tavallisesti pieniä ja hidaskasvuisia, kuten vain 30 sentin kokoiset purppurahappomarjat ’Atropurpurea Nana’ ja ’Admiration’. Pylväsmäiset lajikkeet tarvitsevat vähän tilaa ja sopivat erityisesti pieniin kasviryhmiin ja pihoihin. Säväytä vaikkapa pilarimaisilla happomarjoilla, kuten keltainen ’Maria’, oranssi ’Orange Rocket’ tai punainen ’Red Rocket’.

Aina värikkäät pensaat

Upeimmissa puutarhoissa suositaan kasveja, joilla on selkeät muodot ja lehdistö, joka loistaa koko kesän vaikkapa punaisena tai keltaisena. Juuri sellaisia kuin nämä pensaat. Saat kukinnan bonuksena!

varipensaat_tekstilla

Happomarjat

Berberis-thunbergii-Atropurpurea-Nana

’Atropurpurea nana’

Berberis thunbergii

Keltaiset pikkukukat ja piikkiset oksat. Kasvupaikka aurinko, kuiva–tuore. Vyöhykkeet I–III.

’Atropurpurea nana’
Pallomainen purppurainen kääpiöpensas. Korkeus ja leveys 30 cm.

’Admiration’
Pallopensas, jonka hehkuvan punaisia lehtiä somistaa keltainen reunus. Korkeus ja leveys 50–60 cm.

’Maria’
Kullankeltainen, keväällä ja syksyllä punertava japaninhappomarja. Pilarin korkeus ja leveys noin 100 cm.

Purppuraheisiangervot

Physocarpus opulifolius

Punaiset lehdet koko kesän. Somat pinkit kukat kesäkuussa. Kasvupaikka aurinko-puolivarjo, tuore. Vyöhykkeet I–IV.

’Little devil’
Pikkuruiset lehdet, pystyoksainen. Korkeus ja leveys 100 cm.

’Summer wine’
Leveä, kaarevat oksat. Korkeus 100–150 cm, leveys 150 cm.

Valkokirjokanukka

Cornus alba

’Ivory halo’
Lehdistö on leveälti valkokirjava, pensas tiivis ja pienehkö. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kosteahko. Korkeus ja leveys noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV.

Keltajapaninangervot

Spiraea-japonica-Walbuma-MAGIC CARPET

’Magic carpet’

Spiraea japonica

Tiheän pallomaisia. Runsaasti roosia kukkia heinä–elokuussa. Kasvupaikka aurinkoinen, tuore. Vyöhykkeet I–IV.

’Golden princess’
Lehdet aluksi punertavat, myöhemmin keltaiset. Korkeus ja leveys 50 cm.

’Magic carpet’
Lamoava pikkupensas. Lehdet nuorina punaiset, myöhemmin oranssinkeltaiset. Korkeus ja leveys 40 cm.

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Bronislaw Szmit, Viherrinki