Mansikan istutus ja hoito

Kasvupaikka

Mansikka-1Valitse aurinkoinen ja sateen jälkeen nopeasti kuivuva paikka. Kasvualustan tulee olla vähintään 30 cm syvä. Kalkitse ja lannoita maa kloorittomalla ja vähätyppisellä lannoitteella. Levitä 10 cm korkean multaharjun päälle esim. mansikkakangas ja peitä sen reunat mullalla. Näin estät rikkakasvien kasvun eivätkä mansikat likaannu. Voit kasvattaa mansikat 1–2 rivissä. Sopiva taimiväli on 35–40 cm.

Mansikoita voi kasvattaa myös parvekkeella ja terassilla amppeleissa, ruukuissa tai turvesäkeissä.

Istuta taimi

Mansikka-2mansikkakankaaseen tai -muoviin leikattuun aukkoon. Varmista, että mansikan kyhmymäinen kasvupiste tulee oikeaan syvyyteen, juuri maanpinnan yläpuolelle. Tiivistä maa taimen ympärillä käsin ja kastele lopuksi. Taimia voi istuttaa koko kasvukauden eli keväästä syksyyn. Istuttamalla eri aikaan kypsyviä lajikkeita satokausi pitenee. Aikaisia lajikkeita ovat esim. ’Zefyr’ ja ’Honeoye’. Keskivarhaisia ’Jonsok’ ja ’Suvetar’. Erityisen myöhään kypsyvät ’Bounty’ ja ’Polka’. ’Ria’ tuottaa satoa jatkuvasti aina syksyyn asti!

Älä kastele marjoja,

vaan mansikkamaata valuttamalla kasteluvesi riviväleihin. Näin marjat eivät kostu ja homehdu. Poimi marjat kuivalla säällä. Kastelu on tarpeen kuivana kesänä ja tarvittaessa myös elo–syyskuussa, kun mansikka luo uudet kukka-aiheet seuraavaa kesää varten.

Suojaa sato linnuilta

jo raakilevaiheessa rastasverkolla tai hallaharsolla, jonka voit pingottaa esim. muoviputkien päälle. Harso suojaa myös keväällä ja alkukesällä hallalta ja aikaistaa satoa erityisesti Pohjois-Suomessa.

Lannoita maltilla

Hyvin peruslannoitettu mansikkamaa ei juuri hoitolannoitusta kaipaa. Varo etenkin liiallista typpilannoitusta, joka kasvattaa lehtiä kukkien sijaan. Tarvittaessa voit antaa vähätyppistä lannoitetta keväällä ja typetöntä PK-lannoitetta elokuussa.

Sen sijaan jatkuvasatoista ’Ria’-mansikkaa ja ruukussa kasvatettavia mansikoita tulee ravita laimealla kastelulannoiteliuoksella koko kesän ajan.

Poista rönsyt

Mansikka-3sadonkorjuun jälkeen. Ne vievät voimia kukinnalta ja sadolta ja tekevät kasvustosta liian tiheän.

Harjaa kuolleet lehdet pois

seuraavana keväänä. Näin torjut kasvinjätteissä piileviä tauteja ja talvehtineita tuhohyönteisiä.

Uusi kasvusto viiden vuoden välein,

jotta mansikka tuottaa marjoja kunnolla. Anna maan levätä ja istuta uusi mansikkamaa toiseen paikkaan. Käytä tarkastettuja taimia, joissa ei ole kasvintuhoojia.

Kärhöjä kukkapenkkiin

Clematis-Arabella-ruusuAina on tilaa vielä yhdelle kärhölle!

Kaksin aina kaunihimpi, pitää paikkansa myös kasvikunnassa. Kukkien eri värit ja muodot korostavat toisiaan. Anna kärhöjenkin kukoistaa arvoisessaan seurassa perennojen kanssa.

Kaikki kärhöt sopivat kukkapenkkiin, kun kumppanit valitaan oikein. Istuta ryhmään mieluiten keskenään yhtä vahvoja kasveja, jotka eivät tukahduta toisiaan.

Lisäksi kasvikaverien pitää viihtyä samanlaisella kasvupaikalla kuin kärhöt. Auringossa tai puolivarjossa sekä kukinta että kasvu on runsasta.

Kärhölle sopiva maa on tuore, peruskalkittu, runsasravinteinen ja läpäisevä. Kasvualustan pitää olla ainakin 40 cm syvä, mutta seinustalla 60 cm syvä.

Korkeat tai matalat versot

Tarkista, kuinka korkeaksi kärhö kasvaa eli onko se lyhyt- vai pitkäversoinen. Monimetrinen ja rehevä laji kuten kiinankeltakärhö nousee korkealle ja peittää suurenkin alan. Maanpintaa myöten etenevä kärhö verhoaa vaikkapa jyrkän rinteen, kivikon tai paljaan mullan.

Clematis-Arabella-paivansilmaKärhömatto voi korvata myös maanpeiteperennan. Matalimmat kärhöt, esimerkiksi 30-senttinen tiukukärhö ’Little Artist’, ovat edukseen kasviryhmien etualalla. Ne kannattaa istuttaa pienten ja yhtä hillitysti kasvavien perennojen viereen.

Kärhön voi ohjata perennapenkissäkin köynnöskehikkoon, heinäseipääseen tai vaikka kanaverkkoon. Näin kärhö kohoaa kukkapilariksi ympäröiviä kasveja korkeammalle. Tukena voi toimia myös pensaan oksisto tai tanakkavartinen perenna.

Helpot perennamaiset kärhöt

Monivuotisten kukkien ja pensaiden joukossa voi kasvattaa mitä tahansa kärhöä, mutta erityisen hyvin tarkoitukseen sopivat perennamaiset kärhöt.

Tällaisia ovat kellokärhö (Clematis integrifolia) ja tiukukärhöt (C. x diversifolia). Niillä on suhteellisen matala kasvusto, joka ei kierry itse tukeen! Versot kuolevat talven tullen ja joka kevät mullasta työntyvät uudet versot, joihin puhkeaa kukkia keskikesästä syksyyn.

Perennamaisten kärhöjen leikkaus ei voisi olla helpompaa: poista kuolleet versot varhain keväällä maata myöten.

Sirot tiuku- ja kellokärhöt

Clematis-perennat-ruusutNämä talvenkestävät, terveet kärhöt kukkivat keskikesästä syksyyn. Voit istuttaa niitä minne vaan: korkeimmat voit tukea seinustalle, matalimmat ovat mitä parhaimpia reunuskasveja. Tai anna versojen lamota maahan ja muodostaa kukkamättäitä kasvikumppanien päälle ja väleihin. Voit myös sitoa kärhön pystyyn kukkapilariin.

Leikkaus on äärimmäisen helppoa: poista kuihtuneet versot maata myöten keväällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

’Alionushka’
Pinkkejä isohkoja kukkia avautuu heinäkuusta syyskylmiin. Kukat 5–8 cm leveitä. Korkeus 1–2 m. Vyöhykkeet I–IV (V).
Clematis-Alionushka
’Arabella’
Yksi maailman arvostetuimmista kärhöistä! ’Arabella’ kukkii heinäkuusta syyspakkasiin. Suuret, 5–8 cm leveät kukat. Korkeus 1,5–2 m. Vyöhykkeet I–V.
’Arabella’
’Hakuree’
Jasmiinille tuoksuvia, laventelinsävyisiä kukkia puhkeaa kesä–heinäkuusta syksyyn. Lajikkeen japanilainen nimi tarkoittaa ”lumivalkoista vuorenhuippua”. Korkeus alle 1 m. Vyöhykkeet I–V.
Clematis-Hakuree
’Little artist’
Runsaasti pieniä kukkia kesäkuusta myöhäissyksyyn. Hyvin matala ja hillittykasvuinen, sopii myös maanpeittäjäksi ja ruukkuun. Korkeus 0,3 m. Vyöhykkeet I–VI.
Clematis-Little-Artist
’Rooguchi’
Korumainen sinivioletti kukinta heinä–loka- kuussa. Kukka kooltaan 4–5 cm. Rentoversoinen kärhö Japanista. Korkeus 1,5–2 m. Vyöhykkeet I–III.
Clematis-Rooguchi

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Clematis

Ihastu marjapihlajan uusiin makuihin

Sorbus-Likornaja

’Likornaja’

Kokeile jotain täysin uutta ja helppoa! Marjapihlajien kasvatus onnistuu Pohjois-Suomea myöten eikä vaadi viherpeukalon taitoja. Näiden pikkupuiden marjat ovat miedompia, makeampia ja isompia kuin tavallisella pihlajalla.

Marjapihlajien aivan uudet, eksoottisetkin maut ovat peräisin mm. aronialta, mispeliltä, päärynältä, orapihlajalta ja saksanpihlajalta. Kun niitä on risteytetty kotipihlajan kanssa, on syntynyt maukkaita marjapihlajia. Useimmat lajikkeet on jalostanut venäläinen Ivan Mitšurin 1900-luvun alkupuolella.

Keväthalla ei vie marjapihlajien satoa, koska ne kukkivat metsämustikkaa myöhemmin ja oksat säästyvät maanpinnassa hiipiviltä kylmiltä ilmavirroilta. Syyskesällä kypsyvät marjatertut on nopea ja helppo kerätä seisaaltaan. Myös puhdistus käy nopeasti, sillä oksilla marjat pysyvät puhtaina.

Maukas talousmarja

Kypsät marjat maistuvat sellaisenaan, mutta parhaiten marjapihlajien aromit pääsevät oikeuksiinsa piirakoissa, hyytelöissä ja juomissa. Halutessaan marjat voi kiehauttaa vaikka omenien kanssa ja maustaa esimerkiksi vaniljalla, mintulla tai sitruunalla. Runsaan pektiinin ansiosta marjat hyytelöityvät helposti.

Värien juhlaa

Sorbus-Granatjana-kukkii

’Granatjana’

Paitsi maukas ja helppohoitoinen hyötykasvi, marjapihlaja on myös täydellinen koristekasvi. Siinä on kaunista joka osa: kukat, lehdet, marjat ja paljas talvinen oksisto. Lehtien värisävyt vaihtuvat vuodenajan mukaan, kun vaaleanpunertavat kevätlehdet tummenevat kesän edetessä ruohonsävyistä syvänvihreään. Kasvukauden päättää ruska, luonnon oma värijuhla, jolloin lehdet hehkuvat tumman purppuraisina, punaisina ja oranssinkeltaisina.

Marjapihlajien tuoksuvat, valkoiset kukinnot puhkeavat oksille alkukesällä samaan aikaan kuin kotipihlajalla. Loppukesällä oksat notkuvat isomarjaisten terttujen painosta. Raakojen marjojen vaaleus vaihtuu vähitellen kypsiin kirsikan- ja viininpunaisiin sävyihin.

Marjapihlaja on myös kaunis kukkiva koristepuu, jolla on upea syysväritys.

Vähään tyytyvä monikäyttökasvi

Sorbus-Burka_ruska

’Burka’

Venäjän mantereisessa ilmastossa syntyneet marjapihlajat menestyvät erinomaisesti Suomessa. Istutus, hoito ja sadonkorjuu on todella helppoa. Istuta taimet aurinkoon tai puolivarjoon, tavalliseen puutarhamaahan. Kastele säännöllisesti, kunnes taimet ovat juurtuneet. Satoa pääsee maistelemaan yleensä jo seuraavana kesänä. Marjapihlajia ei tarvitse leikata, taivuttaa eikä lannoittaa vuosittain. Karussa maassa juuristolle kannattaa levittää vähätyppistä marja- tai syyslannoitetta.

Marjapihlajat voi kasvattaa monihaaraisena pensaana tai pikkupuuna. Ne ovat matalampia ja muutoinkin pienempiä kuin metsissä tavattava kotipihlaja.

Makean miedot marjapihlajat

Poimi aromikkaat marjat vaivatta oman puun oksilta. Tavallista pihlajaa selvästi makeammat marjat ovat erinomaisia hilloissa, mehuissa ja piirakoissa sellaisenaan tai yhdistä ne omeniin tai luumuihin. Marjapihlajat ovat myös kukkivia koristepuita, jotka mahtuvat pieneenkin pihaan.

’Burka’
Makeat, punaruskeat marjat voi nauttia sellaisenaan. Miedosti aronialle maistuva marja on kooltaan jopa 2 senttiä! Puu antaa satoa 3–4 vuodessa istutuksesta. Koti- ja saksanpihlajan sekä puna- aronian risteymällä on kiiltävät lehdet, jotka punertavat keväällä. Korkeus 2 m. Vyöhykkeet I–IV.

’Granatnaja’
Lähes kirsikan kokoiset, tumman- punaiset, sisältä oranssit marjat ovat parhaimmillaan piirakoissa, hilloissa ja mehuissa. Vain lievästi happoisuutta. Siperianorapihlajan ja kotipihlajan risteymä. Korkeus 3–5 metriä. Vyöhykkeet I–VI.

’Likornaja’
Marjat ovat tumman punaruskeat, makeat ja isommat kuin kotipihlajalla. Maku muistuttaa aroniaa, sillä ’Likornaja’ on kotipihlajan ja marja-aronian risteymä. Pikku- puu tai pensas marjoo säännöllisesti ja sillä on erittäin kaunis syysväri. Korkeus 2 m. Vyöhykkeet I–IV.

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Kjell Wickman, Ella Räty, Helinä Kauppinen

Pensasmustikoilla kauniiksi

Mustikka-2Pensasmustikat kelpaavat nirsoimmallekin herkkusuulle. Maukas terveysmarja myös värittää puutarhaasi. Valkoinen kukinta keväällä, kiiltävänvihreä kesälehdistö ja tulenpunainen ruska tekevät pensasmustikasta arvokkaan koristepensaan.

Kukapa ei ihastuisi syvänsinisiin makeisiin marjoihin, jotka ovat 2–3 kertaa suurempia kuin metsämustikat. Suuret marjatertut on nopea poimia; 10 litran ämpäri täyttyy tunnissa. Vaaleamaltoiset pensasmustikat eivät tahraa suuta ja säilyvät jääkaapissa erinomaisina reilun viikon. Lisäksi ne pysyvät sulatettaessa kiinteinä.

Nauti tuoreena, smootheissa ja leivonnaisissa tai kuivaa talven varalle. Pensasmustikka sisältää runsaasti mm. antioksidantteja, jotka ehkäisevät ikääntymisen haittoja. Mustikoita sanotaankin kauneus- ja nuoruusmarjoiksi.

Puutarhurit arvostavat pensasmustikan monikäyttöisyyttä. Se sopii piikittömänä ja taatusti vaarattomana lapsiperheidenkin pihaan. Pensasryhmiin ja -aidanteisiin on tarjolla matalia, puolikorkeita ja korkeita lajikkeita. Pienimmät soveltuvat myös maanpeittäjiksi.

Vähintään kahta lajiketta

Vaccinium-North-Blue

Marjoja mielivän kannattaa istuttaa pensasmustikoita vähintään kahta lajiketta, sillä sato suurenee ja aikaistuu ristipölytyksen ansiosta. Kimalaiset ja mehiläiset ovat tehokkaimpia pölyttäjiä. Koska pensasmustikat kukkivat myöhemmin kuin metsämustikka, keväthallat eivät haittaa kukintaa.

Aikaiset lajikkeet, kuten ’Alvar’ ja ’Aino’, kypsyvät heinä–elokuun vaihteessa. Useimpien sato kypsyy elokuun aikana – tällaisia ovat esimerkiksi ’North Blue’, ’Jorma’ ja ’Patriot’. Myöhäisetkin kuten ’Arto’ valmistuvat syyskuun puoliväliin mennessä.

Hapan kasvualusta

Vaccinium-corymbosum-BluegoldPensasmustikka viihtyy happamassa maassa mm. atsalean parina.

Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, lämmin ja tuulensuojainen. Istuta taimet noin metrin välein loivaan rinteeseen tai kohopenkkiin. Ihanteellinen maa on läpäisevää hietamultaa, johon on sekoitettu Havu-Rhodomultaa tai kalkitsematonta turvetta. Pensasmustikka tarvitsee happaman kasvualustan, jonka pH on 4,5–5,5. Lannoitukseen sopiikin havu-rhodolannoite.

Maan tulee olla hikevää. Kastele kesä–heinäkuussa kuivina ajanjaksoina, jotta raakileet eivät varise. Voit suojata marjat linnuilta rastasverkoilla. Levitä talveksi pensaiden ympärille verkot, sillä jäniseläimet ja myyrät syövät mielellään versoja.

Kate torjuu rikkakasvit

Kata maa, jotta rikkakasvit lannistuvat eikä pensasmustikan suppea ja lähellä maanpintaa kasvava juuristo kuivu. Mansikkakangas pitää marjat puhtaina ja lämmittää maan varhain keväällä. Myös 5–7 cm paksu hake- tai kuorikekerros käy katteeksi. Erinomainen luonnollinen ja kaunis kate syntyy matalista, happamassa maassa viihtyvistä maanpeitekasveista. Tällaisia ovat vaikkapa sini- tai roosakukkainen rönsyleimu, valkoisenaan kukkiva tiarella eli pitsimyssy ja keltakukkainen rönsyansikka.

Leikkaustarve on vähäinen. Poista keväisin vioittuneet ja maahan painuneet oksat. Ala nuorentaa pensasmustikkaa vasta sen ollessa noin 10-vuotias. Poista keväisin 1–3 vanhinta, huonosti tuottavaa versoa.

Herkullista silmäruokaa

Tahraamattomat, kiinteät ja erinomaisesti säilyvät marjat helpottavat ruuanlaittoa. Suuret marjat on helppo ja nopea poimia. Valkoisen kukinnan ja komean syysvärin ansiosta pensasmustikka on myös oivallinen koristekasvi.

’Arto’
Kotimainen uutuus! Erityisen aromikkaat ja kauan säilyvät marjat. Hyvin runsas sato kypsyy myöhään. 100–130 cm. Vyöhykkeet I–III.

’Jorma’
Kotimainen uutuus! Iso pensas, iso sato. Maukkaat ja miedot marjat kypsyvät elokuussa. Noin 150 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).

’North blue’
Hyvin suuri, maukas ja hapokas marja. Satoa elo–syyskuussa 2–4 kg/pensas. Korkeus 70–90 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).

’Patriot’
Erittäin suuri (yli 2 cm), makea ja maukas marja. Rehevä, iso pensas tuottaa elokuussa marjoja 4,5–9 kg. 100–130 cm. Vyöhykkeet I–III (IV).

Istuta eri lajikkeita vierekkäin, niin sadon määrä ja laatu kohenevat entisestään!

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Fotolia

Väriä koko kesäksi

Berberis-thunbergii-Admiration

’Admiration’

Puutarhasta tulee varmasti monivärinen keväästä syksyyn, kun istutat vihreiden kasvien lisäksi pensaita, joiden lehdet ovat punaiset, keltaiset tai vaikkapa valkokirjavat.

Värikäs lehdistö on kuin koko kesän jatkuva kukinta

Upeinkin kukinta loppuu aikanaan. Niinpä parhaimmissa puutarhoissa on kasveja, joiden koristearvo ei riipu yksin kukinnasta. Tällaisia ovat lajit, joilla on koko kesän värikäs, vihreästä poikkeava lehdistö. Käyttökelpoisimmat värikasvit ovat pensaita, joiden oksistot antavat istutuksille hahmon myös lehtien varistua.

Värikkäitä pensaita riittää kaikenlaisille kasvupaikoille: aurinkoon ja varjoon, kuivaan ja kosteaan maahan. Koska etenkin keltaisilla kasveilla on vähän lehtivihreää, ne tarvitsevat enemmän valoa kuin vihreät lajikkeet. Siksi väripensaiden paras kasvupaikka on tavallisesti aurinkoinen tai puolivarjoinen. Toisaalta varjossa valkoiset ja keltaiset lehdistöt erottuvat vaivatta.

Uudet oksat ja lehdet ovat kaikkein värikkäimpiä. Rohkea alasleikkaus tekee vanhuuttaan ränsistyneen tai vaikkapa maata myöten paleltuneen happomarjapensaan jälleen nuoreksi ja saa pensaan värit hehkumaan.

Monta tehtävää ja kokoa

Kasveilla on puutarhassa eri tehtäviä, jotka määrittävät paljolti tarvittavan kasvin koon. Näkösuojaksi, pensasaitaan ja taustalle tarvitaan korkeita ja keskikorkeita pensaita. Isohkoja tummanpunaisia pensaita ovat mm. heisiangervot ’Diabolo’ ja ’Summer Wine’ sekä purppurahappomarja ’Atropurpurea’. Aidannetta voi piristää myös valkokirjokanukka ’Ivory Halo’.

Pienet pensaat sijoitetaan kasviryhmissä etualalle. Värikkäitä pikkupensaita edustavat keltajapaninangervot ja lukuisat japaninhappomarjan lajikkeet. Mataliksi maanpeittäjiksi vaikkapa rinteeseen tai kapeaan luiskaan sopivat mattomaiset tai kääpiömäiset lajikkeet, kuten keltajapaninangervo ’Magic Carpet’.

Monta muotoa

Värikkäissä pensaissa on myös kaiken muotoisia lajeja. Pallomaiset pensaat ovat tavallisesti pieniä ja hidaskasvuisia, kuten vain 30 sentin kokoiset purppurahappomarjat ’Atropurpurea Nana’ ja ’Admiration’. Pylväsmäiset lajikkeet tarvitsevat vähän tilaa ja sopivat erityisesti pieniin kasviryhmiin ja pihoihin. Säväytä vaikkapa pilarimaisilla happomarjoilla, kuten keltainen ’Maria’, oranssi ’Orange Rocket’ tai punainen ’Red Rocket’.

Aina värikkäät pensaat

Upeimmissa puutarhoissa suositaan kasveja, joilla on selkeät muodot ja lehdistö, joka loistaa koko kesän vaikkapa punaisena tai keltaisena. Juuri sellaisia kuin nämä pensaat. Saat kukinnan bonuksena!

varipensaat_tekstilla

Happomarjat

Berberis-thunbergii-Atropurpurea-Nana

’Atropurpurea nana’

Berberis thunbergii

Keltaiset pikkukukat ja piikkiset oksat. Kasvupaikka aurinko, kuiva–tuore. Vyöhykkeet I–III.

’Atropurpurea nana’
Pallomainen purppurainen kääpiöpensas. Korkeus ja leveys 30 cm.

’Admiration’
Pallopensas, jonka hehkuvan punaisia lehtiä somistaa keltainen reunus. Korkeus ja leveys 50–60 cm.

’Maria’
Kullankeltainen, keväällä ja syksyllä punertava japaninhappomarja. Pilarin korkeus ja leveys noin 100 cm.

Purppuraheisiangervot

Physocarpus opulifolius

Punaiset lehdet koko kesän. Somat pinkit kukat kesäkuussa. Kasvupaikka aurinko-puolivarjo, tuore. Vyöhykkeet I–IV.

’Little devil’
Pikkuruiset lehdet, pystyoksainen. Korkeus ja leveys 100 cm.

’Summer wine’
Leveä, kaarevat oksat. Korkeus 100–150 cm, leveys 150 cm.

Valkokirjokanukka

Cornus alba

’Ivory halo’
Lehdistö on leveälti valkokirjava, pensas tiivis ja pienehkö. Kasvupaikka aurinko–puolivarjo, kosteahko. Korkeus ja leveys noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV.

Keltajapaninangervot

Spiraea-japonica-Walbuma-MAGIC CARPET

’Magic carpet’

Spiraea japonica

Tiheän pallomaisia. Runsaasti roosia kukkia heinä–elokuussa. Kasvupaikka aurinkoinen, tuore. Vyöhykkeet I–IV.

’Golden princess’
Lehdet aluksi punertavat, myöhemmin keltaiset. Korkeus ja leveys 50 cm.

’Magic carpet’
Lamoava pikkupensas. Lehdet nuorina punaiset, myöhemmin oranssinkeltaiset. Korkeus ja leveys 40 cm.

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Bronislaw Szmit, Viherrinki

Viinirypäleitä helpolla tavalla

Vitis-Somerset-SeedlessRypäleiden makuun pääsee vähällä vaivalla. Kun hoidat viiniköynnöstä kuin koristekasvia, esimerkiksi leikkaus sujuu jopa kokemattomalta viiniharrastajalta. Sadon takaavat lajikkeet, jotka menestyvät avomaalla.

Jotta sadosta tulee runsas, viiniköynnös tarvitsee lämpimän ja pitkän kasvukauden. Valitse taimelle tontin lämpimin paikka, kuten aurinkoinen eteläseinusta. Halutessasi voit nopeuttaa rypäleiden kypsymistä istuttamalla taimen kasvihuoneeseen.

Talvenkestävän ja aikaisin kypsyvän viiniköynnöksen valitseminen on sitä tärkeämpää, mitä pohjoisemmaksi se istutetaan. Parhaimmat lajikkeet menestyvät avomaalla Suomessakin. Ne ovat yleensä kotoisin Pohjois-Amerikasta kuten ’Somerset Seedless’ sekä Latviasta ja Venäjältä, kuten ’Zilga’ ja ’Hazaine Sladkii’.

Varmista talvehtiminen

Vitis-amur

Viiniköynnökselle löytyy puutarhasta monta paikkaa ja käyttötapaa.

Viiniköynnös ei ole erityisen vaativa maalajin ja ravinteiden suhteen. Kivinen moreenimaa on jopa eduksi, sillä se lämpiää hyvin. Peruslannoitettu ja -kalkittu multa kelpaa. Tee kasvualustasta seinus- talla noin 60 cm syvä, ja varaa yhdelle taimelle neliömetrin verran kasvutilaa. Istuta taimi vähintään 15 cm entistä syvempään. Muotoile maanpinta loivaksi kummuksi, jolloin taimen tyvelle ei jää syksyllä vettä, joka jäätyessään vioittaa köynnöstä ja haittaa talvehtimista.

Älä anna viiniköynnökselle loppukesällä enää typpipitoista lannoitetta, jotta kasvu päättyy ajoissa. Kasaa taimen tyvelle syksyllä talvisuojaturvetta, kuivia lehtiä tai havuja ja suojaa versot pakkaspeitteellä ainakin ensimmäisenä talvena.

Monikäyttöinen köynnös

Unohda jako hyöty- ja koristekasveihin, sillä viiniköynnös on molempia. Sen rehevä, suuri lehdistö verhoaa vaikkapa seinustan, katetun maanpinnan tai kivimuurin. Hyödynnä viiniköynnöstä kuten kärhöä: anna sen kiivetä esimerkiksi pilariksi köynnöskehikkoon, pergolaan tai puiden oksille. Kasvukauden päätteeksi lehdistö hohtaa tummanpunaisesta keltaiseen vaihtelevassa ruska-asussa.

Helppo leikkaustapa

Yksinkertaisin tapa leikata viiniköynnöstä on hoitaa sitä kuten koristeköynnöstä: harventaa vain tiheitä kasvustoja, jotta raakileet saavat valoa ja kypsyvät. Vaikka sadosta tulee pienempi kuin viininviljelijöillä, pääset hyvin rypäleiden makuun.

Viiniköynnös juurtuu syvälle ja saavuttaa täyden talvenkestävyytensä noin kolmessa vuodessa, jolloin kasvu suorastaan ryöpsähtää. Poista puutuneita versoja vaikka maata myöten, kun viiniköynnös on talvilevossa eli myöhään syksyllä lehtien varistua tai kevättalvella ennen silmujen avautumista. Älä leikkaa puutuneita versoja enää huhti– toukokuussa, jolloin leikkaus aiheuttaa haitallisen runsaan mahlavuodon.

Karsi tiheää kasvustoa myös kesällä. Poista puutumattomia versoja ja varjostavia lehtiä kukkien ja raakileiden tieltä.

Tutustu rauhassa viiniköynnöksen kasvutapaan, ja opettele kokemuksen karttuessa leikkaustapoja, joilla sato maksimoidaan. Mahtisatoa havitteleva voi valita lukuisista leikkaustyyleistä, joihin voi perehtyä esim. Suomen viininkasvattajat ry:n nettisivuilla ja tapahtumissa.

Teksti: Ella Räty | Kuvat: Ella Räty, Antti Kauppila, Fotolia

Mestarin neuvot omenapuun parhaaksi

Asiantuntijan vinkki: Antti Varpula, Vihertalo Varpula, Lahti

Asiantuntijan vinkki: Antti Varpula, Vihertalo Varpula, Lahti

Istuta kohopenkkiin

Omenapuut kasvavat ja talvehtivat parhaiten 20–30 cm kohopenkissä, jossa juuret eivät kärsi syksyn märkyydestä. Etenkin savimailla kohopenkki on todella tärkeä.

Varmista pölytys

Kun istutat puutarhaan eri lajikkeita, omenapuiden pölyttyminen varmistuu ja sadosta tulee runsas. Taajama-alueilla pölytys ei yleensä ole ongelma, sillä naapuripihan omenapuu on riittävän lähellä toimiakseen pölyttäjänä.

Torju tuholaiset

Omenapuiden suojaaminen tuhohyönteisten vioituksilta parantaa puun terveyttä, ulkonäköä ja satoa. Öljypohjainen varhaiskevätruiskute tukehduttaa puussa talvehtivat tuholaiset. Torju tarvittaessa kukinnan jälkeen imemällä tuhoa tekevät hyönteiset, kuten kirvat ja kempit. Imentävioitusten kautta muumiotaudin sienirihmastokin kulkee omenan raakileeseen ja sadon pilaava tauti pääsee valloillensa. Käytä torjunta-ainetta, joka säästää tuholaisten luontaiset viholliset kuten leppäkertut. Luonnon pyretriinivalmisteet ovat turvallisia käyttää.

Tee Urea-ruiskutus syksyllä

Muumiotaudin ja omenaruven häätämiseksi ruiskuta puut ja maahan varisseet lehdet 5 % Urea-liuoksella syksyllä, kun lehdistä on varissut noin kolmasosa. Se kiihdyttää hedelmien ja lehtien lahoamista ja tuhoaa talvehtivat taudinaiheuttajat.

Suojaa runko halkeilulta

Kevätaurinko nostaa päivällä tumman puunkuoren lämpötilaa, mutta öisin on vielä pakkasta. Lämpötilan voimakas vaihtelu saattaa aiheuttaa rungon halkeilua, jolta vältyt maalaamalla puut kevättalvella rungonvalkaisuvalmisteella tai vaikkapa liitujauholla.

Puutarhuri Antti Varpula Lahdesta, 48 vuotta puutarhakauppaa.

Ihanat ikivihreät – mainettaan helpommat

Asiantuntijan vinkki: Lauri Sydänmaa, Puutarhatalo Sydänmaa, Riihimäki

Asiantuntijan vinkki: Lauri Sydänmaa, Puutarhatalo Sydänmaa, Riihimäki

Kaikkihan me tiedämme alppiruusujen hoidosta jo yhtä sun toista. Tiedämme, että ne pitää istuttaa mieluummin kevyeen varjoon kuin paah- tavaan helteeseen ja mielellään erilaisiin kasviryhmiin. Hallitsemme jo perusjutut kasvualustasta, lannoituksesta ja kastelusta. Olemme myös oppineet suojaamaan rodoja kylmiltä kevätviimoilta.

Kerronkin nyt sinulle muutamia vinkkejä ja kokemuksiani, jotka eivät ehkä ensimmäisenä tule mieleen, kun huolehdit alppiruusujen hyvinvoinnista.

 

1. Lehtiä katteeksi

  • Jätä syksyllä haravoimasi lehdet keväällä rodojen juurille. Ripottele muutaman sentin kerros vaikkapa rodomultaa tai lannoittamatonta turvetta pinnalle. Kun toistat tämän useana vuotena, juuristo pääsee aina vaan syvemmälle – suojaan roudalta. Huomaat, että oksien tyvelle katekerrokseen kasvaa runsaasti uusia juuria. Voit leikata oksia erilleen. Näin saat uusia taimiakin.
  • Tämä tietenkin edellyttää, että rodoryhmäsi on paikassa, jossa maan pinta saa nousta ja rodojen alla ei ole aluskasvillisuutta.

 

2. Nuorenna leikkaamalla

  • Jos rodosi ovat kaikesta huolenpidosta huolimatta ränsistyneet ja talven jälkeen niissä on paljon mustuneita lehtiä ja versotkin ovat kuivuneet, älä vielä suin päin hävitä niitä. Voit leikata keväällä kasvuston alas. Mikäli juuristo on edelleen elinvoimainen, siitä kasvaa voimakkaasti uusia versoja. Lannoita ja kastele huolella ja runsaasti.

 

3. Valitse vähänuppuinen

  • Hankkiessasi keväisin uusia taimia haluat todennäköisesti sellaisen, jossa on hurjan paljon nuppuja. Tämä on väärä valinta. Osta taimi, jossa on vain muutamia nuppuja tai poista nupuista suurin osa. Näin uusi pieni rodosi ei kuki ensimmäisenä kesänään itseään aivan puhki.
  • Jos taimi kukkii valtoimenaan ja samanaikaisesti sen pitäisi juurtua ja kasvattaa uusia versoja, oikea-aikaiseen kasvurytmiin pääseminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.

 

4. Juota taimet

  • Muista liottaa alppiruusun juuripaakku vedessä noin vuorokausi ennen istuttamista.

 

5. Alppiruusu voi muuttaa

  • Jos rodoryhmä on mielestäsi kasvanut umpeen, kasvit ovat tulleet arvioitua suuremmiksi tai ne ovat muutoin ”väärällä” paikalla, voit siirtää ne mainiosti uuteen kohtaan puutarhassasi.
  • Rodojen juuristo on pientä hiusjuuristoa, joten vanhallakin kasvilla on pieni juuristo. Tee siirto mieluiten keväällä. Tee samalla uusi muheva kasvualusta ja kastele ja lannoita kunnolla.

 

Ruokaa syreenipuun siimeksessä

Moni hyötykasvi ja koristeellinenjalosyreeni ja perennoja_ER 400x562 perenna tai pikkupensas viihtyy rungollisen syreenipuun alla. Latvuksen varjossa auringon pahin polte hellittää. Istuta lähimmäksi syreenin runkoa eniten varjoa sietävät matalahkot kasvit, kuten lehtoakileija ja kuunlilja, joka tuo ryhmään komeita lehtimuotoja. Myös raparperin lehdistö on komea. Mustaherukka sijoitetaan ryhmässä hieman edemmäksi syreenistä, jotta sille jää tilaa kasvaa korkeutta ja leveyttä. Etualan mansikka toimii maanpeittäjänä. Se voi olla pienimarjaista kuukausimansikkaa tai yhtä hyvin isomarjaista ’Ria’-puutarhamansikkaa – molemmat tuottavat satoa pitkin kesää. ’Rian’ kovapintainen marja kestää hyvin syksyn sateita. Ruohosipuli kukkineen on kaunis ravinto- ja reunuskasvi, jota kasvatetaan myös parvekeruukuissa ja ikkunalaudalla.

 

 

Istutussuunnitelma 6–7 m2:n alalle

viheridea-3_numerot

 

 

Nro Taimia Tiheys
1. Syreeni, rungollinen 1 kpl 1 kpl/m2
2. Mustaherukka 1 kpl 1 kpl/m2
3. Puutarhamansikka 4 kpl 4 kpl/m2
4. Lehtoakileija 5 kpl 8 kpl/m2
5. Kuunlilja, esim. ’Francee’ 5 kpl 5 kpl/m2
6. Raparperi 1 kpl 1 kpl/m2
7. Ruohosipuli 5 kpl 10 kpl/m2
Marjapensaat
1.Syreeni (Syringa) voi olla mitä tahansa isokokoista lajia. Vaikkapa likusterisyreeni, joka kukkii muita myöhemmin heinäkuun alussa. Kermanvalkoiset, tuoksuvat kukat. 3–6 m. Vyöhykkeet I–V. 2.Mustaherukka (Ribes nigrum), marjat kypsyvät heinä–elokuussa. Korkeus noin 130 cm. Esim ’Öjebyn’ vyöhykkeet I–VI. 3. Mansikka (Fragaria).
4.Lehtoakileija (Aquilegia vulgaris) kukkii runsaasti kesä–heinäkuussa sinisin, valkoisin tai vaaleanpunaisin kukin. Korkeus noin 60 cm. 5.Kuunlilja (Hosta) tarjoaa ehtymättömästi valinnanvaraa: kääpiömäisistä yli metrisiin jätteihin, vihreistä sinisiin ja keltaisiin; valkoisilla tai keltaisilla raidoilla tai läikillä. 6.Raparperi (Rheum x cultorum) on upea lehtikasvi, josta voi kerätä lehtiruoteja pitkin kesää. Poista kukinnot, jos haluat meheviä ruoteja. Lehdistö noin 100 cm.
7.Ruohosipuli (Allium schoenoprasum) kukkii runsaimmin kesäkuussa. Ruohomaiset lehdet pysyvät kauemmin vihreinä, kun leikkaat lakastuneet kukat. 20–30 cm.

Ruusut ja perennat on klassikko!

Aina suosittu runsaasti kukkivaruusu_perennaryhmä_1230_ER 400x266 ja tuoksuva kasviryhmä syntyy ruusupensaista ja perennoista. Tässä ryhmässä on kestäviä perennoja, joita kasvatettiin suomalaisilla pihoilla jo isoäitiemme nuoruudessa. Ne ovat parhaimmillaan aurinkoisella, runsasmultaisella paikalla. Kanadalaiset ruusut ’Champlain’, ’Morden Fireglow’ ja ’Morden Centennial’ ovat matalia lajikkeita, jotka kestävät talvikylmyyttä huomattavasti paremmin kuin tyypilliset keskieurooppalaiset ryhmäruusut. Ne kukkivat jopa juhannuksen tienoilta syksyyn. Keväällä kukkivia sipulikasveja mahtuu aina kukkapenkkiin. Istuta esimerkiksi alkukesällä kukkiva ukkolaukka taimien väleihin, jolloin ukkolaukan kukinnan jälkeen lakastuvat lehdet jäävät piiloon.

Istutussuunnitelma noin 6 m2:n alalle

 

Nro Taimia Tiheys
1. Isopäivänkakkara 10 kpl 10 kpl/m2
2. Ruusu ’Champlain’ tai ’Morden Fireglow’ 1 kpl 2–3 kpl/m2
3. Kiinanpioni ’Bowl of Beauty’ tms. 1 kpl 3 kpl/m2
4. Peurankello 5 kpl 8 kpl/m2
5. Jaloritarinkannus 1 kpl 3–4 kpl/m2
6. Ruusu ’Morden Centennial’ 1 kpl 2–3 kpl/m2
7. Jättipoimulehti 6 kpl 6 kpl/m2
8. Ukkolaukka 10 kpl 25 kpl/m2
ruusu Champlain_ JuusoAnttila 220x160 OLYMPUS DIGITAL CAMERA
1.Isopäivänkakkara (Leucanthemum x superbum) on usein puolikerrannainen tai kerrannaiskukkainen riippuen lajikkeesta. Kukkii kauan kesä–elokuussa eikä leviä yhtä villisti kuin niityillä kasvava laji. Korkeus 50–100 cm. 2.Ruusu ’Champlain’ (Rosa) kukkii erittäin runsaasti juhannuksesta myöhään syksyyn. Tertussa jopa 30 voimakkaan tummanpunaista, kevyesti tuoksuvaa kukkaa. Noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV (V). 3.Kiinanpioni (Paeonia lactiflora) kukkii lajikkeesta riippuen kesä–heinäkuussa. Tuoksuvien suurten kukkien kerrannaisuus vaihtelee ja värikirjo ulottuu valkoisesta tummanpunaviolettiin. Noin 100 cm.
peurankello_ER 220x160 ritarinkannus Magic Blue_ER 220x160 ruusu Morden Centennial_Kauppila 220x160
4.Peurankello (Campanula glomerata) kukkii kesä–elokuussa. Viihtyy ja leviää hyvin myös niityllä. 40–80 cm 5.Jaloritarinkannus (Delphinium x cultorum) on yleensä korkea perenna, mutta saatavana on myös matalampia lajikkeita. Kukinta heinäkuussa. Lehdistö noin 100 cm, kukinnot 150–200 cm. 6.Ruusu ’Morden Centennial’ (Rosa), voimakkaan ruusunpunainen, runsas kukinta kesäkuusta syyskuuhun. Kevyesti tuoksuva. Korkeus noin 100 cm. Vyöhykkeet I–IV (V).
7.Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) sopii erinomaisesti reunakasviksi. Rikinkeltaiset kukinnot kesä-elokuussa muodostavat täydellisen parin sekä kylmille että lämpimille väreille. 30 cm 8.Ukkolaukka (Allium hollandicum) kukkii jo kesäkuun alussa. Pallokukat kohoavat 70–100 cm:n korkeuteen. Istuta sipulit syksyllä noin 15 cm syvään.