Istutusaikaa on keväästä syksyyn!

Keväällä kun luonto heräilee, kotipuutarhurin mieli tekee puutarhaansa myllertämään. Viherrinki-myymälät ovat täynnä uusia kokeilemisen arvoisia kasveja ja kevätaurinko houkuttelee ulkotöihin. Mutta keväällä on muutakin kiirettä, aina ei puutarhanhoitoon olekaan mahdollisuutta juuri silloin kun sormenpäissä kutkuttaa mullan houkutus. Suunnitelma omenapuun istuttamisesta jää toteuttamatta. Mutta ei huolta. Parasta istutusaikaa riittää aina myöhäissyksyyn saakka. Astiataimilla ja huolellisella kastelulla onnistuvat istutukset vaikka heinäkuussa kesälomalla. Puutarhurisi kokoamia istutusohjeita seuraten onnistuvat istutukset varmasti!

Kasvualusta kuntoon

Perusta uudet istutukset aina puhtaaseen ja rikkakasvittomaan kasvualustaan. On suositeltavaa vaihtaa kasvualusta kokonaan, jos vanhan puun paikalle istutetaan uusi puu. Varsinkaan omenapuita ei saa istuttaa samaan paikkaan edellisten lajitoverien kanssa ilman että kasvualusta vaihdetaan. Vanha kasvualusta saattaa sisältää taudinaiheuttajia, jotka leviävät helposti uuteen taimeen.

Jos kasvupaikalla ei ole riittävän paksulti kasvualustaa, voi sitä kasata tarvittavan määrän maan päälle ja muotoilla loivareunaisen istutuskumpareen. Koholla oleva kumpare kerää lämpöä, mikä miellyttää varsinkin aikaisin kasvuun lähteviä ja paljon lämpöä vaativia lajeja, kuten hedelmäpuita, ryhmäruusuja, jalokärhöjä sekä monia perennoja.

Eri kasviryhmät vaativat eripaksuisen kasvualustan. Tässä muutamia kasvualustan paksuuksia:

  • kivikkokasvit 10-20 cm
  • mukula- ja sipulikasvit 20-40 cm
  • pienet perennat 20-30 cm
  • suuret perennat 40-50 cm
  • ryhmäruusut 50-60 cm
  • pensaat 40-60 cm
  • köynnökset 50-60 cm
  • pienet puut 60-70 cm
  • suuret puut 80-100 cm

 

Jokaiselle taimelle riittävästi kasvutilaa

Taimet istutetaan tasavälein lomittain. Näin kullakin taimella on yhtä paljon kasvutilaa ympärillään. Suositeltavat taimivälit ovat sellaiset, että perennaistutus kasvaa yhtenäiseksi yhdessä kasvukaudessa ja pensasistutus parin kesän aikana. Mitä hitaampikasvuinen laji, sitä tiheämpään se kannattaa istuttaa.

Muutamia ohjeellisia istutusvälejä:

  • aitataimet (leikattava aita) 25-30 cm
  • aitataimet (aidanne) 50-70 cm
  • pienet pensaat 50-70 cm
  • keskikokoiset pensaat 70-100 cm
  • isot pensaat 100-150 cm
  • ryhmäruusut 20-30 cm
  • köynnökset 100-200 cm
  • pienet perennat 25 cm
  • keskikokoiset perennat 30-40 cm
  • isot perennat 50-60 cm
  • herukkapensaat 150-200 cm
  • karviaiset 100-150 cm
  • vadelma 50 cm
  • mansikka 45 cm

 

Istutussyvyys lajin mukaan

Puunistutuksessa kannattaa olla tarkkana ja sijoittaa puuntaimi istutuskuoppaan siten, että rungon niska eli tyven paksuin kohta tulee maanpinnan tasalle. Älä hautaa paakun yläpintaa paksun multakerroksen alle. Se heikentää juurten kasvua ja aiheuttaa latvustovikoja.

Pensaat voit istuttaa pari senttiä kasvatussyvyyttä syvempään. Erityisesti astiataimia käytettäessä istuta taimi niin, että paakun yläreuna peittyy mullan alle. Pintaan jäänyt juuripaakku haihduttaa vettä, mikä heikentää kasvin juurtumista. Myös havukasvit istutetaan pari senttiä entistä syvempään.

Perennat voit istuttaa kasvatussyvyyteen tai pari senttiä syvempään. Ole kuitenkin tarkkana pioneita istuttaessa, sillä useimmat pionit eivät pidä liian syvästä istutuksesta. Pionin juurakot kukkivat nopeimmin, kun ne istutetaan 2-3 sentin syvyyteen. Liian syvälle haudatut juurakot kasvattavat kyllä lehtiä, mutta kukintaa voi joutua odottamaan useamman vuoden. Myös kurjenmiekat hyötyvät istuttamisesta lähelle maanpintaa.

Vartetut ryhmäruusut istutetaan riittävän syvälle, jotta kylmälle arka vartekohta ei palellu talvella ja ettei perusrunkona käytetty lajike ala versoa jalo-osan sijaan. Vartekohta, josta oksat haaroittuvat, tulee 15-30 cm:ä maanpinnan alapuolelle. Omajuuriset pensasruusut voit istuttaa normaalisti muutaman sentin entistä kasvusyvyyttä syvemmälle.

Istuta isokukkaiset loistokärhöt tavallista syvemmälle eli Etelä-Suomessa 20-30 senttiä kasvatussyvyyttä syvemmälle ja Rovaniemen korkeudella jopa 40 senttiä syvälle. Paksu maakerros suojaa lämmöstä pitävien jalokärhöjen juuristoa talven koetuksilta. Pienikukkaiset kärhöt, kuten alppikärhön ja siperiankärhön voit istuttaa kasvatussyvyyteen. Köynnösruusut istutetaan, siten että vartekohta tulee 15-30 cm:ä maanpinnan alle. Katkaise versot noin 20 cm:n korkeudelta maanpinnan yläpuolelta, jotta ne haaroittuvat.

Sipulikasvien oikea istutussyvyys on 3-4 kertaa sipulin korkeus. Lajikohtaisen istutusajan ja -syvyyden voi tarkistaa sipulipussissa olevasta ohjeesta.

Kastele reilusti

Juurtuakseen ja kasvaakseen hyvin vastaistutetut taimet tarvitsevat runsaasti vettä. Muutenkin kasvien kastelussa pätee sääntö: ”Kerralla paljon vettä ja riittävän usein”. Liota tai kastele taimet kunnolla ennen istutusta. Älä jätä niitä tuulelle ja paahteelle alttiiksi. Kaada istutuskuopan pohjalle reilusti vettä. Kastele taimet perusteellisesti heti istutuksen jälkeen. Ensimmäisen kasvukauden aikana taimia kastellaan viikoittain, pahimman hellejakson aikana jopa päivittäin.

Sopivat kertakastelumäärät ovat:

  • puut 30-50 l/taimi
  • havukasvit 20-30 (50) l/taimi
  • pensaat 20-30 l/taimi
  • köynnökset 10-20 l/taimi
  • perennat 5-10 l/taimi
  • mitä kookkaampi kasvi sitä runsaammin vettä

 

Kärhöjen istutus ja leikkaus

clematis-istutusohje

Istutusohje

Kärhöt (Clematis) menestyvät lämpimällä itä- tai länsiseinustalla tai istutettuina puiden ja pensaiden juurelle tai pilarissa kukkien joukossa. Kärhö voi myös peittää maata tai kasvaa ruukussa. Istuta auringon paahteessa taimien eteen matalia pensaita tai perennoja, jotta juuristo pysyy riittävän viileänä.

Kasvualustan tulee olla runsasmultainen ja hikevä sekä vähintään 60 cm syvä seinustalla ja 40 cm syvä avomaalla.

Istuta kärhöt entiseen syvyyteen, paitsi loisto- eli jalokärhöt sekä lyhty- ja tiukukärhöt, joiden juurenniska tulee 15–20 cm maanpinnan alle (ks. kuva). Näin niiden kylmänarka paksu juuristo on suojassa pakkasilta. Kannattaa myös sekoittaa istutuskuopan pintamultaan reilusti hiekkaa, joka suojaa lakastumistaudeilta.

Istutusleikkaus

Taimet ovat yleensä astiataimia, joten istutusleikkaus ei ole välttämätön, mutta se tekee juuristosta vahvemman, kun kärhöt eivät kuluta kaikkia voimiaan kukkimiseen heti ensimmäisenä vuonna. Seuraavina kesinä kasvu ja kukinta on sitäkin vahvempaa. Lyhennä versot istutettaessa suunnilleen 30 sentin korkeudelta maan pinnasta tai 2–3 silmuparin yläpuolelta.

Ryhmä 2 – leikataan keväällä terveen, pullean silmun yläpuolelta 50–100 cm:n korkeudelta.

Ryhmä 2

Hoitoleikkaukset

Ryhmä 1 – ei leikata vuosittain.

Atragene-sektion pienikukkaiset, kevätkesällä kukkivat lajit kuten alppi-, kruunu-, korean- ja siperiankärhö sekä tarha-alppikärhöt mm. ’Albina Plena’, ’Bill MacKenzie’, ’Lemon Beauty’, ’Lemon Dream’ ja ’Pamela Jackman’.

Ryhmä 2 – leikataan keväällä terveen, pullean silmun yläpuolelta 50–100 cm:n korkeudelta.

Jos versot ovat paleltuneet, voit leikata ne elävään osaan saakka tai maata myöten. Menetät vain aikaisimman kukinnan.

Aikaisin kesällä kukkivat Patens-Ryhmän isokukkaiset loistokärhöt, esim. ’Dr Ruppel’, ’Fujimusume’, ’H.F. Young’, ’Ivan Olsson’, ’Madame Le Coultre’, ’Marie Boisselot’, ’Multiblue’, ’Nelly Moser’, ’Omoshiro’, ’Summerdream’, ’The President’, ’Valge Daam’ ja ’Westerplatte’. 

Ryhmä 3 – alasleikkaus keväällä 0–20 cm:n korkeudelta.

Ryhmä 3 – alasleikkaus keväällä 0–20 cm:n korkeudelta.

Ryhmä 3

Ryhmän kärhöjen kukat kehittyvät samana kesänä kehittyviin versoihin, ja ne kukkivat keski- ja loppukesällä.

  • Viinikärhöt, kuten ’Purpurea Plena Elegans’
  • Kello- ja tiukukärhöt ’Arabella’, ’Juuli’, ’Sweet Summer Love’ jne.
  • Lyhtykärhöt mm. ’Princess Diana’
  • Mantsuriankärhö
  • Lumikärhö ’Paul Farges’ (Summer Snow)
  • Myöhäiset isokukkaiset loistokärhöt, esimerkiksi ’Blue Angel’ (’Blekitny Aniol’), ’Blue Belle’, ’Comtesse de Bouchaud’, ’Hagley Hybrid’, ’Huldine’, ’Jackmanii’, ’Justa’, ’Kardynal Wyszynski’, ’Romantika’, ’Rouge Cardinal’ ja ’Ville de Lyon’.

Hedelmäpuun istutus ja leikkaus

hedelmapuu_leikkausohjeOmenapuut, luumut, kirsikat ja päärynät kukkivat ja tuottavat parhaimman sadon aurinkoisella tai vain kevyesti varjoisalla paikalla. Runsasmultainen ja hikevä kasvualusta on vähintään 60 cm syvä ja 80 cm leveä. Jotta liika vesi poistuu nopeasti ja maa lämpiää kunnolla, istutusalue kannattaa salaojittaa ja nostaa 10–30 cm ympäristöään korkeammalle. Peruslannoita ja -kalkitse maa.

Astiataimia voi istuttaa koko sulan maan ajan varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä parempi on istuttaa keväällä, jolloin taimelle jää enemmän aikaa juurtua ensimmäisenä kasvukautena. Lannoita lisäksi maltillisesti.

Istuta taimi pystysuoraan ja samaan syvyyteen missä se on kasvanut taimitarhalla. Rungon alaosassa näkyvän paksunnoksen, jalontamiskohdan, on kuitenkin jäätävä aina maanpinnan yläpuolelle.

Taimivälit

Istuta puut yksittäin, ryhmään tai riveihin. Tässä mainitut taimivälit ovat suuntaa-antavia, sillä paras mahdollinen istutusväli riippuu lajikkeesta, perusrungosta ja leikkaustavasta. Kapealatvaisille pilariomenapuille riittää 1–1,5 metrin väli. Istuta hillittykasvuiset omenapuut 2–3 metrin ja voimakaskasvuiset omenapuut 4–5 metrin välein. Sijoita myös päärynäpuut 4–5 metrin välein. Luumu- ja kirsikkapuille sopii 3–4 metrin taimiväli.

Istutusleikkaus

Leikkauksilla latvasta tulee ilmava ja oksakulmista laajat, jolloin ne tuottavat aiemmin hedelmiä ja kestävät paremmin hedelmien painon. Tee istutusleikkaus keväällä ja vain tarvittaessa. Leikkaa versot sentti terveen silmun yläpuolelta, jotta silmu ei vahingoitu.

Lyhennä pääversoa, jos se on epätavallisen pitkä. Lyhennä tarvittaessa myös sivuversoja, jotta ne haarautuvat. Sopiva verson pituus on 30–40 cm. Poista mahdolliset kaksois- eli kilpalatvat, terävässä kulmassa tai latvuksen sisään kasvavat sivuversot. Kuolleet, heikot ja vioittuneet oksat joutavat myös pois. 

Tue ja suojaa runko

Hedelmäpuun taimi kaipaa tukea 1–2 vuoden ajan, kunnes sen juuristo on riittävän vahva ja laaja pitääkseen puun suorassa tuulista huolimatta. Erityisen hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita voi joutua tukemaan koko niiden elinajan. Sido puun runko tukiseipäisiin kahdesta kohdasta. Jotta siteet eivät hankaisi rungon kuorta rikki, kiedo rungon ympärille pehmike, esim. vaahtomuovia. Löyhennä siteitä sitä mukaa kun runko kasvaa paksuutta.

Hedelmäpuiden kuori on jänisten, hirvien ja myyrien herkkua. Runko ja alimmat oksat voi suojata verkoilla ja vaikkapa spiraalirungonsuojilla jo istutettaessa.

Hoito istutuksen jälkeen

Kastele säännöllisesti, kunnes taimi on juurtunut ympäröivään maahan ja versot ovat alkaneet kasvaa. Kastele harvoin, mutta kullakin kerralla niin runsaasti, että maa kastuu koko juuriston syvyydeltä. Anna nuorelle puulle kerralla noin 20–30 litraa vettä.

Poista nuoresta omena- ja päärynäpuusta varhain keväällä suoraan ylöspäin kasvavia versoja, joihin kehittyy hitaasti kukkia. Vaihtoehtoisesti voit taivuttaa oksia kesällä painojen tai narujen avulla vaakasuoraan, jolloin oksiin kehittyy kukkia aiemmin.

Luumu- ja kirsikkapuut tarvitsevat vain vähän leikkausta ja isommat leikkaukset kannattaa tehdä varhain kevättalvella suojasäällä ennen kuin runsas keväinen kumivuoto alkaa. Vaihtoehtoisesti leikkauksen voi tehdä elo–syyskuussa. Jos luumun oksat kasvavat yli 50 cm kesässä, hillitse kasvua lopettamalla typpilannoitus. 

Patioköynnösruusut – viehättävä uutuus!

patiokoynnosruusu_kuvituskuvaKevään uutuus Starlet® patioköynnösruusu on kuin perinteisten isojen köynnösruusujen pikkusisko. Uudessa lajikeryhmässä on neljä verrattain matalaa (korkeus 1,5–2 m), omajuurista ja kestävää miniköynnösruusua. Versojen kasvu on nopeaa ja runsasta. Kerrannaiset kukat ovat halkaisijaltaan 5–6 cm.

Hurmaavaa kukintaa

Patioköynnösruusut ovat parhaimmillaan ruukuissa terasseilla ja parvekkeilla. Istuta taimet vähintään 20 litran astiaan ja sijoita ne lämpimään ja valoisaan paikkaan. Runsautta ja monipuolisuutta istutuksiin saat yhdistämällä ruusujen kaveriksi vaikkapa kärhöjä ja matalia kesäkukkia. Lannoita ruusuasi viikoittain, niin tuoksuvat kerrotut kukat ilahduttavat sinua koko kesän.

Voit myös istuttaa ruusut puutarhaasi aurinkoiselle paikalle suoraan maahan. Köynnösruusut menestyvät parhaiten kuohkeassa, runsasravinteisessa mullassa, valoisalla ja lämpimällä paikalla. Liian kuivaa ja paahteista paikkaa tulee välttää. Komeaan kukintaan ja rehevään kasvuun tarvitaan runsaasti vettä ja ravinteita.

Vinkki: Patioköynnösruusut ovat omajuurisia ja kukkivat saman vuoden versoilla, joten keväällä voit huoletta leikata kaikki kuivuneet versot pois.

Rosa Starlet Carmen®

kelta-oranssi

carmen

Rosa Starlet Eva®

pinkki

eva

Rosa Starlet Luisa®

kirsikanpunainen

luisa

Rosa Starlet Melina®

violetti, muuttuu vanhetessaan vaaleansiniseksi

melina

Teksti: Sanna Elo / 2014

Kukkivilla pikkupuilla ilmettä pihalle

kirsikka-accolade-artikkelikuva+kuvituskuva

Kevätsuudelma

Istuta pieniä puita, kun haluat pieneen tilaan näyttävästi kasveja useaan kerrokseen. Puiden alla viihtyvät niin sipuli- ja kesäkukat kuin pensaat ja perennat. Kun valitset 3–5 eri aikaan kukkivaa Puutarhurisi valitsemaa pikkupuuta, saat nauttia kukkien tuoksuista ja väreistä varhaisesta keväästä sydänkesään.

Vaaleanpunainen kukkapilvi

Puutarhurisi valitsema Kevätsuudelma on yksi maailman suosituimmista koristekirsikoista. Vaaleanpunaiset kukat puhkeavat aikaisina keväinä jo huhtikuun lopussa. Kukinta kestää parhaimmillaan kaksi viikkoa. Terälehtien pinkki väri vain korostuu, kun myös tuoreet punertavat lehdet työntyvät ulos silmuista. Syksyllä latvus liekehtii tulenpunaisena. Kevätsuudelma menestyy Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–II lämpimillä paikoilla. Pohjoisempana taimi kannattaa hankkia pensaana, joka on helppo suojata pakkasilta. 

Herkkua myös silmille

punainen-paroni-kuvituskuva

Punainen Paroni

Maukkaita hedelmiä tuottavat kirsikat, luumut, päärynät ja omenapuut kukkivat yhtä upeasti kuin kauneimmat koristepuut. Esimerkiksi herkkuluumu Punainen Paroni ihastuttaa vaaleanpunaisilla kukillaan ja purppuraisilla lehdillään. Hedelmäpuut kukkivat eri aikaan: kirsikoiden ja luumujen terälehtien varistua kukintavuoron saavat valkokukkaiset pilariomenapuut ja siloposkiset rupiresistentit omenat. Pian niiden jälkeen kukkaan puhkeavat kerrannaiset jalosyreenit.

Kaksi Kaunotarta 

Puutarhurisi valitsema jalosyreeni ’Moskovan Kaunotar’ sulattaa sydämet taivaallisen ihanasti tuoksuvilla kukillaan. Nuppuisina ne punertavat hennosti. ’Moskovan Kaunotar’ menestyy Keski-Suomessa saakka vyöhykkeillä I–III (IV).

Puistosyreeni ’Tammelan Kaunotar’ puhkeaa kukkaan noin viikon jalosyreenejä myöhemmin. Myös tämän hämäläisen lajikkeen nuput ovat vaaleanpunaiset. Se kestää talvet Rovaniemen korkeudella asti eli vyöhykkeillä I–VI (VII). 

Tuoksua kesäiltoihin

moskovan-kaunotar-kuvituskuva

Moskovan Kaunotar

Jopa 6 metriä korkea likusterisyreeni kukkii muita syreenejä myöhemmin – vasta heinäkuussa. Vaikka hunajalle tuoksuva kukinto voi olla 30-senttinen, se näyttää harsomaisen keveältä. Keltaiseen vivahtava kukinto pysyy kauniina pitkään kukinnan jälkeenkin. Laji menestyy vielä Oulun korkeudella V-vyöhykkeellä.

Pikkupuiden kukintakalenteri

Huhti–toukokuu

  • Koristekirsikka Kevätsuudelma
  • Herkkuluumu Pietarin Lahja
  • Herkkuluumu Punainen Paroni

Toukokuu

  • Keltaluumu Laatokan Helmi

Touko–kesäkuu

  • Pilariomenapuut
  • Siloposki-omenapuut

Kesäkuu

  • Jalosyreeni ’Moskovan Kaunotar’
  • Puistosyreeni ’Tammelan Kaunotar’

Heinäkuu

  • Likusterisyreeni
  • Syyshortensia (kukkii syyskuuhun)

Ihanasti kukkivia puita koristavat usein syksyllä värikkäät hedelmät ja loistavat ruskavärit. 

Teksti: Ella Räty / 2014

Kotipihan maamerkit

pilarikuusi-kuvituskuvaRakkaimmat pihapuut on usein istutettu kotitalon valmistuttua tai uuden perheenjäsenen syntymän kunniaksi. Suuret muistopuut jatkavat ikivanhaa pyhien puiden perinnettä. Pihapuu voi olla vaikkapa Puutarhurisi valitsema japaninsiipipähkinä tai pilarikuusi – kaksi erilaista kuin yö ja päivä, mutta yhtä vaikuttavia. Siipipähkinän leveän latvuksen alle pääsee suojaan auringon porotukselta ja sateelta. Pilarikuusi kohoaa korkeuksiin kuin majakka, joka johdattaa kulkijan kodin turvaan.

Juhlava pilarikuusi

Pilarikuusi on kotimaisen metsäkuusen erikoismuoto. Jopa 20–30-metrinen havupuu on vastine suuresti arvostetuille Välimeren seudun sypresseille, mutta pilarikuusi kestää talvet Etelä-Lappia myöten. Lapin ”kynttiläkuusten” tavoin sen latva ei hevin taitu jäisen lumikuorman alla, vaan lumi luistaa sutjakasti maahan. Kapeus johtuu lähes rungonmyötäisesti alaspäin kasvavista oksista, joiden mukaan puu on saanut Pendula-lajikenimen. Pilarikuusen vanha nimi surukuusi viittaa myös riippuviin oksiin.

Vanhanakin kapea pilarikuusi sopii vaikka rivitalotontille eikä juurikaan varjosta pihaa. Se vihertää ympäri vuoden, sietää varjoa ja pärjää ilman hoitoa. Riittää että puu istutetaan sille sopivaan keskiravinteiseen, lievästi happamaan kasvualustaan. Pilarikuusi menestyy Oulun korkeudella saakka vyöhykkeillä I–V.

Eksoottinen japaninsiipipähkinä

siipipahkina-kuvituskuvaJos haluat puutarhaasi eteläistä tunnelmaa ja tila riittää, leveälatvainen japaninsiipipähkinä täyttää toiveet. Noin 8–12 metriä korkeaksi kasvava lehtipuu on täysikasvuisena lähes yhtä leveä kuin korkea. Japaninsiipipähkinä kukkii touko–kesäkuun vaihteessa. Vihreistä kukinnoista kehittyy loppukesään mennessä 20–40 cm pitkät, riippuvat, vaaleanvihreät hedelmänorkot, jotka säilyvät oksilla pitkälle talveen. Lehdetkin ovat valtavat, parhaimmillaan 40 cm pitkät. Ne koostuvat paristakymmenestä lehdykästä, jotka saavat keltaisen syysvärin. Siipipähkinä kehittyy komeimmaksi aurinkoisella paikalla runsasravinteisessa ja hikevässä maassa. Se menestyy Keski-Suomen tienoilla saakka vyöhykkeillä I–III (IV).

Katseet vangitsevaa puuta halajava voi istuttaa myös upeasti kukkivan hevoskastanjan tai suurilehtisen amerikanjalopähkinän. Viherringin myymälöistä saa taimia, jotka on kasvatettu kotimaisesta siemenlähteestä. Se takaa että näiden eksoottisten puiden talvenkestävyys on paras mahdollinen. 

Puiden istutus

Puulle varataan vähintään 80 cm syvä ja metrin leveä kasvualusta, joka on peruslannoitettua ja kalkittua, rikkakasvitonta puutarhamultaa. Puut istutetaan entiseen kasvusyvyyteen ja mieluiten loivasti kohoavaan kumpuun. Puun alle tulee nurmikon sijasta kate, jolloin runko ei kolhiinnu ruohoa leikatessa. Tukikepit ja jyrsijöiltä suojaavat suojat ovat aina tarpeen.

Muistopuut jatkavat ikivanhaa pyhien puiden perinnettä.

Teksti: Ella Räty / 2014

Kärhöt sopivat kaikkialle

Clematis-ruukussa-kuvituskuvaKärhöt viihtyvät lähes kaikkien kasvien seurassa, ja niitä voi kasvattaa myös ruukuissa parvekkeella ja terassilla. Eri kärhöjä istuttamalla kukinta kestää keväästä syksyyn. Sirojen köynnösten ihanuudesta voi nauttia koko Suomessa, kun taimet istutetaan riittävän syvälle maahan tai talvetetaan viileässä. 

Kätevät ruukkukärhöt

Ruukkuihin istutettuja kärhöjä voi siirtää mielensä mukaan vaikkapa sinne missä kulloinkin oleskellaan. Viileällä kevätsäällä kärhöruukku saa olla lasitetulla parvekkeella ja kun ilmat lämpenevät, se siirretään puutarhaan terassille.

Mikä tahansa kärhö sopii 20 litran ruukkuun, mutta eniten iloa saa lajikkeista, jotka kukkivat kauan ja varhain. Tällaisia ovat isokukkaiset aikaiset kärhöt, kuten ‘Doctor Ruppel’, ‘Marie Boisselot’ ja ‘Multi Blue’. Jos niiden kukkasilmut ovat talvehtineet, ne puhkeavat kukkaan jo kesäkuun alkupuolella. Muutoin ne kasvattavat uudet nuput ja kukkivat heinäkuun puolivälistä syyskesään. 

Täydellisiä pareja

Kärhöille löytyy aina sopivia kumppaneita. Perennojen ja kesäkukkien joukkoon voi pystyttää kärhöpilarin. Alle metrin korkuiset, jäykkäversoiset jalo- ja tertturuusut saavat oivan kumppanin hennoista ja matalista kello-, tiuku- ja pensaskärhöistä.

karhot-kuvituskuvaVoimakaskasvuiset kärhöt saavat kiipeillä isojen pensaiden ja puiden rungoilla ja oksissa. Tällaisia ovat keskikesästä syyspakkasiin kukkivat kiinankeltakärhö ja viinikärhöt. Ne menestyvät myös maanpeittäjinä rinteissä, kivikossa sekä puiden ja pensaiden juurella.

Puutarhassa voi päästää valloilleen meissä kaikissa uinuvan taiteilijan. Jokainen osaa sommitella väriyhdistelmiä kukista, ja kärhöt tarjoavat siihen loputtomasti vaihtoehtoja. Yhdistelmiä voi tehdä samanaikaisesti kukkivista kasveista, vaikkapa sinisestä alppikärhöstä ja valkoisesta siperiankärhöstä. Anna niiden kietoutua punaviolettikukkaisen kevätatsalean oksille, jolloin syntyy klassinen sini-valko-roosa värikimara. 

Kasviyhdistelmän voi sommitella myös niin, että lajit kukkivat eri aikaan. Jo huhtikuun lopulla keltaisena kukkiva onnenpensas näyttää jälleen kiinnostavalta loppukesällä, kun sen oksista tukea ottavat viini- ja loistokärhöt puhkeavat kukkaan.

Kärhöjen käyttötapoja

  • tukipilarissa perenna- ja kesäkukkaryhmissä
  • ruukuissa parvekkeella ja terassilla
  • puiden rungoilla ja oksilla
  • pensaiden ja ruusujen oksilla
  • muurien, aitojen ja isojen kivien päällä
  • tukikaaressa sisäänkäynnin päällä
  • seinustalla köynnöskehikossa
  • maanpeittäjänä

Vinkki: Ruukuissa voit kärhöjä sijoittaa paikkoihin, missä ei ole lainkaan istutuskelpoista maata, kuten kallion päälle, rappusille ja laatoitetuille alueille.

Lumoavat loistokärhöt

Clematis Patens- ja Jackmanii-lajikkeet

Kärhöistä suurikukkaisimmat tuovat väriä puutarhaan keväästä syksyyn. Myös Pohjois-Suomessa, kun ne istutetaan 30–40 sentin syvyyteen pakkasten ulottumattomiin. Ne viihtyvät auringossa tai puolivarjossa, runsasravinteisessa, hikevässä maassa.

‘Blekitny Aniol’ (‘Blue Angel’)

Väriltään harvinaiset, isohkot kukat avautuvat jo toukokuussa, kun köynnös kasvaa ruukussa lasitetulla parvekkeella. Sopii varmana ja helppohoitoisena aloittelevalle puutarhurille.

Kukinta: 8–12 cm leveät kukat kesä–elokuussa.

Korkeus: 3–5 m.

Vyöhykkeet I–V

clematis-blue-angel

‘Comtesse de Bouchaud’

Ranskalainen ”kärhökreivitär” on hurmannut puutarhurit jo yli sadan vuoden ajan. Keskikorkea loistokärhö sopii myös kokemattomalle kärhöharrastajalle.

Kukinta: 10–15 cm leveät kukat heinä–syyskuussa.

Korkeus: 2–3 m.

Vyöhykkeet I–IV 

clematis-comtessede-bouchard

‘Doctor Ruppel’

Aikainen isokukkainen ’Dr. Ruppel’ soveltuu hyvin ruukkukasvatukseen parvekkeella. Toisinaan osa kukista on puolikerrannaisia.

Kukinta: vadelmanpuna-roosat, 12–15 cm leveät kukat kesä–syyskuussa.

Korkeus: 2–3 m

Vyöhykkeet I–VI

clematis-dr-ruppel

‘Kardynal Wyszynski’

Erityisen suuret kukat loistavat yhtä punaisina kuin kardinaalin viitta. Kansainvälinen kärhöseura suosittelee tätä lajiketta myös kotipuutarhureille, joilla on vähän kokemusta kärhöistä.

Kukinta: 15­–20 cm leveät kukat kesä–syyskuussa.

Korkeus: 3–5 m.

Vyöhykkeet I–IV

clematis-kardinal-wyszynski

‘Marie Boisselot’

Klassinen ranskatar 1800-luvulta kukkii aikaisin ja soveltuu ruukkukasvatukseen parvekkeella.

Kukinta: 15–20 cm leveät kukat kesä–syyskuussa.

Korkeus: 2–3 m.

Vyöhykkeet I–III

clematis-marie-boisselot

‘Multi Blue’

Suosittu aikainen lajike viihtyy hyvin isossa parvekeruukussa. Kukkii kauan sekä uusilla että edellisen kesän versoilla.

Kukinta: 8–13 cm kokoiset kerrannaiskukat touko–elokuussa.

Korkeus 2–3 m.

Vyöhykkeet I–IV

clematis-multi-blue

Teksti: Ella Räty / 2014 

Kuninkaallista koreutta

Rhodo_kuvituskuvaAlkukesällä alppiruusujen loistelias kukinta lähes salpaa hengityksen. Erikokoisten ja -muotoisten kukkien värikirjo kattaa miltei kaiken mahdollisen valkoisesta hehkuviin punaisen, keltaisen ja oranssin sävyihin. Vaaleat ja tummat liilat tai siniset kukat hohtavat viileää eleganssia. Terälehtien täplissä ja viiruissakin riittää ihmeteltävää. 

Rhododendronit eli alppiruusut ovat maapallomme hienoimpia ja vanhimpia kasveja. Ne olivat olemassa jo 50 miljoonaa vuotta sitten. Kautta aikain rhodot ovat olleet tutkimusmatkailijoiden ja kasvinjalostajien intohimoisen kiinnostuksen kohde. 

Vain mielikuvitus on rajana rhodojen väreissä, muodoissa ja koossa. Jotkut ovat maanmyötäisiä varpuja, toiset erikokoisia pensaita tai jopa yli 30-metrisiä puita. Muutamat kasvavat epifyytteinä puiden rungoilla trooppisissa sademetsissä. 

Ihanat ikivihreät

Alppiruusut eivät ole koskaan tylsiä. Nämä alkukesän uljaat kukkijat tarjoilevat iloa silmälle koko kasvukauden ajan. Kun toiset kasvit ovat jo painuneet talvilepoon, rehevä ikivihreä lehdistö viheriöi aina vaan. Pihan kukkiva kuningas piristää mieltämme vuoden jokaisena päivänä.

Kasvupaikka ja hoitovinkit

Alppiruusut palkitsevat Sinut ylellisellä kukinnallaan, kun istutat ne sopivaan paikkaan ja hallitset muutaman helpon kasvatusniksin. 

  1. Sijoita alppiruusut ryhmiin tai muiden kasvien joukkoon. Ne eivät viihdy yksittäiskasveina. Alppiruusut menestyvät myös syväjuuristen puiden alla, esimerkiksi harvassa mäntymetsässä.
  2. Puolivarjo on ihanteellinen alppiruusuille. Vältä varjoisimpia paikkoja, missä valonpuute vähentää kukintaa.
  3. Kasvualusta on hapan (pH 4,5–5,5), turvepitoinen, kosteahko ja puolisen metriä syvä. Kasvualustan pitää olla niin kuohkea, että sitä pystyy sekoittamaan pelkällä kädellä kyynärpäätä myöten.
  4. Kata kasvualusta puunkuorikkeella tai maanpeitekasveilla. Alppiruusun juuret ovat lähellä maanpintaa ja kate suojaa liialta lämmöltä ja kuivumiselta.
  5. Kastele ja lannoita runsaasti keväällä heti roudan sulamisen jälkeen. Alppiruusujen erikoisravinteet sopivat tietenkin hyvin, mutta voit myös käyttää erilaisia perunanviljelyyn tarkoitettuja lannoitteita.
  6. Kastele kesän kuivina aikoina. Kerralla annetaan vettä runsaasti, 20–30 litraa pensasta kohden.
  7. Huolehdi talvisuojauksesta. Haravoi syksyllä paksu kerros lehtiä juuriston suojaksi. Suojaa pensas myös kevättalven tuulilta, mutta älä rakenna ”telttakatosta”, joka estää suojaavan lumen kertymisen pensaan tyvelle.
  8. Poista painava nuoskalumi, jotta oksat eivät repeile ja painu maahan.

Vinkki: Poista kuihtuneet kukat. Näin joudutat uusien versojen ja nuppujen kehitystä ja parannat seuraavan vuoden kukintaa.

Teksti: Lauri Sydänmaa / 2014

Tyrni – Pohjolan mehukas supermarja

olivier siberie2Supermarjaksi ylistetty tyrni on tutkimusten mukaan yksi maailman vitamiinipitoisimmista marjapensaista. Lisäksi se on pitkäikäinen, terve ja helppohoitoinen koristekasvi.

Kaunis terveyspommi

Tyrnistä kehittyy vapaasti kasvaessaan kauniin mutkarunkoinen pikkupuu, jonka oksarakenne ja runko pääsevät oikeuksiinsa erityisesti talvella. Kesällä lehdistö hohtaa hopeisena ja erottuu jo kaukaa vihreästä maisemasta. Syksyllä oksat notkuvat punakeltaisten marjojen painosta.

Tyrni on yleinen ainesosa terveyden- ja kauneudenhoitoaineissa. Esimerkiksi ’Tytti’-tyrnin marjat sisältävät C-vitamiinia noin 300 mg / 100 g eli kuusi kertaa enemmän kuin appelsiini. Tyrnin B-12 vitamiini on erittäin tärkeä laihduttajille ja kasvissyöjille, koska sitä saa muutoin vain lihasta. E-vitamiinia on enemmän kuin missään muussa marjassa. Tyrniöljy sisältää mm. palmetoliinia, linoliöljyjä ja flavonoideja.

Sitkeä pioneeripensas

Luonnostaan valoisilla merenrannoilla kasvava tyrni viihtyy yhtä hyvin sisämaassa ja jopa Etelä-Lapissa VI-vyöhykkeellä saakka. Se pitää vain istuttaa aurinkoon, jos mielii saada runsaan sadon sekä tuuhean ja hopealehtisen pensaan. Muutoin laji on vaatimaton kasvupaikan ja hoidon suhteen.

Jos maa on ravinneköyhää, tyrnille annetaan PK-lannoitteita. Typen tyrni ottaa maasta itse juurinystyröillään. Kalkkia saa antaa runsaasti, sillä tyrni viihtyy ilmavassa maassa, jonka pH on 6–7.

Ei kaipaa leikkausta

Tyrnin oksia ei ole pakko leikata – etenkään koristepensaaksi kasvatettuna. Isoimmista lajikkeista tulee kuitenkin noin kolme metriä korkeita 10–12 vuodessa. Jotta marjat saa poimittua vaivatta, latvan voi katkaista noin kahden metrin korkeudelta varhain keväällä. Enintään 2-metrisiä lajikkeita, kuten ’Tytti’ ja ’Pertsik’, ei tarvitse latvoa.

Tyttöjä ja poikia

Tyrnin emi- ja hedekukat ovat eri pensaissa. Niinpä emi- eli tyttötyrniin kehittyy marjoja vain kun poikatyrni pölyttää sen kukat. Yhtä poikatyrniä kohden istutetaan noin 3 tyttöpensasta. Mukavimpia hoitaa ja poimia ovat emipensaat, joilla on hyvin vähän piikkejä. Tällaisia ovat muun muassa ’Pertsik’ ja ’Tytti’. 

Tyrni-smoothie

2 banaania
4 rkl pakastettuja tyrnimarjoja
4 rkl kauraleseitä
3 dl piimää tai maustamatonta jogurttia
2 rkl hunajaa

Paloittele banaanit. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa kuohkeaksi juomaksi. Nautitaan laseista.

Tyrni on ihmemarja, joka sisältää lähes kaikki ihmiselämän tärkeät vitamiinit sekä kivennäis- ja hivenaineet.

Teksti: Ella Räty / 2014

Hedelmäpuut – Puutarhan monikäyttöisimmät puut

PikkupuutMiksi suotta piilottaa upeasti kukkivia hedelmäpuita erilliseen hyötykasvitarhaan – istutetaan ne pihan paraatipaikalle koristekasvien seuraan. Ympäri vuoden koristeelliset kirsikat, luumut, päärynät ja omenapuut mahtuvat pienikokoisina ahtaillekin tonteille. Pilariomenapuu kasvaa jopa ruukussa!

Iloa joka aistille

Hedelmäpuut hellivät kaikkia aisteja: keväällä makeasti tuoksuvissa kukissa surisevat kimalaiset. Kesällä tuuli havisee lehdistössä, joka leimahtaa syksyllä punaisen ja keltaisen sävyissä ilakoivaan ruskaan. Kirkkaimmalla ruska-asulla koreilevat yleensä kirsikat ja luumut. Syyskesällä oksilla notkuvat kypsät hedelmät, joiden tuoksukin nostattaa veden kielelle.

Näin onnistut

Hedelmiä ei kehity ilman onnistuneesti pölyttyneitä kukkia. Aurinkoinen mutta tuulensuojainen paikka takaa varmimmin runsaan kukinnan ja sadon. Istuta kutakin hedelmäpuulajia vähintään kahta eri lajiketta, jolloin ne pölyttävät toisensa. Ristiin pölyttyneet puut tuottavat selvästi enemmän ja parempilaatuista satoa kuin yksinäiset puut. 

Hedelmäpuut pitävät kasvupaikasta, missä niiden juuristo ei seiso pitkiä aikoja vedessä. Istuta taimet ainakin 30 senttiä korkeaan kohopenkkiin. Varaa puulle rikkakasvitonta, peruslannoitettua ja -kalkittua multaa vähintään 60 senttiä syvä ja metrin leveä kerros.

Hoito helpoksi

Kirsikoita ja luumuja ei tarvitse juurikaan leikata. Vain vioittuneet oksat poistetaan ja tarpeen mukaan latvuksesta harvennetaan liian tiheässä kasvavia oksia.

Omena- ja päärynäpuiden leikkaus on yksinkertaisinta, kun niitä kasvatetaan samaan tapaan kuin koristepuita. Puiden annetaan varttua vapaasti, mutta tiheitä latvoja harvennetaan varhain keväällä. Voimakkaasti ylöspäin kasvavia oksia taivutetaan, jotta kasvuvauhti tasaantuu. Taivutuksen ansiosta puu alkaa tuottaa hedelmiä nuorempana.

Kasvinsuojeluun kuluu vähän aikaa, kun suosit taudinkestäviä lajikkeita. Puutarhurisi valitsemia taudinkestäviä omenia ei tarvitse ruiskuttaa ruventorjunta-aineilla, minkä vuoksi ”siloposkiset” omenalajikkeet kelpaavat jopa luonnonmukaiseen viljelyyn.

Vinkki: Hedelmäpuun juuristo voi hyvin, kun istutat puut n. 30 cm korkeaan kokopenkkiin.

Teksti: Ella Räty / 2014