Istuta pieni pala paratiisia

Kukinta ja sato - molemmat yhtä odotettuja!

Istuta pieni pala paratiisia

Onni suosii rohkeaa. Talvenarkana pidetyt kasvit voivat yllättää mieluisasti, sillä onnistumiseen ei tarvita ihmeitä. Vain lämmin kasvupaikka ja tarvittaessa talvisuojaus.

 

Eksoottisia hedelmiä, magnolioita ja rypäleitä kasvatetaan yhä enemmän avomaalla, pakkasten ja vaihtelevien säiden armoilla. Utopiasta on tullut todellisuutta, koska aroista kasvilajeista on löydetty tai varta vasten jalostettu Pohjois-Euroopan ilmastoon sopivia lajikkeita. Muun muassa persikan ja aprikoosin kestävimmät lajikkeet menestyvät Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–II (III).

Vahvimmatkaan etelän hedelmät eivät sentään pärjää missä tahansa. Ne on istutettava lämpimälle ja suojaisalle paikalle, kuten aurinkoiselle seinustalle tai kivimuurin eteen. Mäen päällä on usein jopa kuusi astetta lämpimämpää kuin tasamaalla, ja vesistöt lämmittävät tunnetusti ympäristöään. ”Arkajalkaiset” kasvit pitävät myös ilmavasta kohopenkistä, jossa vesi ei seiso. (Peruslannoitettu ja kalkittu multa riittää muutamaksi vuodeksi, myöhemmin niille annetaan esim. vähätyppistä marjalannoitetta.)

Hedelmiä parvekkeelta

Jos tontilta ei löydy lämmintä paikkaa, arkojen kasvien versot voi suojata pakkaspeitteillä tai hallaharsoilla. Talvisuojaturve ja ilmava kerros havuja varjelee herkän juuriston. Talvisuojaus sujuu näppärimmin, kun arat kasvit on istutettu ruukkuihin. Talveksi ne voi siirtää ruukkuineen viileään autotalliin, kylmäkellariin tai lasitetulle parvekkeelle. Varsinkin eteläparveke tai viherhuone­ sopii mm. viinirypäleen, viikunan, persi­kan ja aprikoosin viljelyyn ruukussa ympäri vuoden. Ne varistavat lehtensä syk­syllä ja sietävät muutamia asteita pakkasta. Kylmimpinä aikoina juuristo suojataan­ styroksilla tai peitteillä. Saatavana on myös eristettyjä ruukkuja.

Hallaharso ja pölytys varmistavat sadon

Aprikoosi ja persikka ovat kotoisin ilmastosta, missä talvi on lauha ja lyhyt. Sen vuoksi talvilepo jää herkästi lyhyeksi ja ne alkavat kasvaa hyvin varhain keväällä, jolloin silmut saattavat paleltua yöpakkasissa. Onneksi silmut voi pelastaa vetämällä hallaharson oksien päälle kylminä kevätiltoina. Varhain keväällä on niukasti pölyttäjähyönteisiä, joten aikaisin kukkivat aprikoosi, persikka, luumu ja kirsikka on paras pölyttää itse – ainakin parvekkeella. Se tapahtuu siirtämällä siitepölyä kukasta kukkaan pehmeällä siveltimellä. Pölytyspulman voi ratkaista myös itsepölytteisillä kasvilajikkeilla, jotka pölyttävät itse itsensä.

Persikka ’Maira’

Itsepölytteinen ’Maira’ tuottaa satoa yksinäänkin. Isohkot, mehevän makeat hedelmät kypsyvät syyskuun alkupuolella. Latvialainen ’Maira’ kasvaa 3–4 m korkeaksi puuksi, jonka vaaleanpunaiset kukat avautuvat varhain keväällä.

Aprikoosi ’Moscow Big’

on itsepölytteinen hedelmä- ja koristepuu. Keväällä aprikoosipuiden latvus peittyy valkoiseen kukkahuntuun. ”Moskovan suuraprikoosin” litteähköt hedelmät ovat nimensä veroiset. Voimakas- ja pystykasvuinen.

Aprikoosi ’Tiina’

pölyttää itse itsensä. Hedelmä on makea, mehukas, kuulaan keltainen. Hyvin taudinkestävä lajike on kotoisin Latviasta.

Pilariluumu ’Kolonovidnaja’

Makoisa uutuus sopii pienellekin pihalle kapean latvan ansiosta. Pilariluumu on tavallisen luumun, kirsikan ja kirsikkaluumun taudinkestävä risteymä. Vieri viereen pitkin oksia kehittyvät hedelmät ovat kirsikkaa isompia ja hienoaromisia, siemen irtoaa helposti hedelmälihasta. Pölytyskumppaniksi sopivat esimerkiksi herkku­luumut ’Punainen Paroni’ ja ’Pietarin Lahja’.

Paratiisiin kuuluvat tietenkin makeaa mehua tihkuvat hedelmät. Mitä tuoreempia, sitä parempi!

Vasta poimitun, auringon lämpöä hohtavan hedelmän maku on vertaansa vailla. Tuoreuden takaavat itse kasvatetut persikat, aprikoosit ja luumut. Nämä epätavallisen kestävät lajikkeet antavat satoa Etelä-Suomessa avomaalla ja ruukuissa parvekkeella tai terassilla. Niiden keväinen kukinta­ on yhtä ihana kuin kauneimmilla koristekirsikoilla.


Teksti: Ella Räty