Vaccinium oxycoccos

Karpalo

Vyöhykkeet I–VII

Isokarpalo on 10-80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Talvehtivat lehdet ovat 6-15 mm pitkiä, soikeita tai suippoja, päältä kiiltävän vihreitä ja alta valkoisia. Isokarpalo kasvaa luonnonvaraisena koko Suomessa lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia. Kasvupaikkoja ovat niukkaravinteiset, valoisat nevat ja rämeet (pH 2,8-5,5) Karpalon kasvupaikat ovat vähentyneet viime vuosina soiden kuivaamisen ja turpeennoston vuoksi.

Kasvualustaksi puutarhassakin tarvitaan hapanta turvemaata ja runsaasti kosteutta. Paras sato saadaan avoimella, aurinkoisella paikalla.

Vaaleanpunaiset tähtimäiset kukat avautuvat haarojen kärkiin kesä-heinäkuussa. Karpaloa voi poimia syyskuun loppupuolelta lumen tuloon saakka ja lumen alta keväällä. Karpaloa kannattaa poimia myös syksyn ensimmäisten pakkasten jälkeen sekä keväällä, jolloin marjan sokeripitoisuus suurentunut ja happamuus on vähentynyt.  Marja on pallomainen, 10-15 mm leveä tai pisaramaisesti kärkeen tai tyveen päin levenevä, väriltään punainen tai tumman sinipunainen ja maultaan hapan.

Karpalo on useimpien luonnonmarjojen tapaan hyvä C-vitamiinin lähde. Kovakuorinen karpalo on myös hyvä kuidun lähde. Karpalon kirpeä maku johtuu erilaisista luontaisista hapoista: omena-, sitruuna- ja bentsoehaposta.

Viherringin karpaloamppeleissa on istutettuna venäläisiä lajikkeita Hotavetskaja, Sazonovskaja ja Severjanka.

Ihana Piha
2013, Marjakasvit
Avainsanat
karpalo, luonnonmarjat